28.päivää raittiina

Tänään tulee 28.päivää raittiina. On kyllä ollu työn ja tuskan takana, mutta toisaalta on ollu todella ihanaa aikaa, kun ei ole tarvinnu päihteitä käyttää. Se on loppupeleissä hyvin uuvuttavaa puuhaa. Katti ollu keskiviikosta asti vanhemmilla hoidossa. On ollu ikävä pikku kattia, mutta siitäkin oon ammentanu positiivisen puolen. Oon saanu nukkua yöt rauhassa eikä oo tarvinnu koko ajan karjua. :D

Exään laitoin tiistaina TAAS välit poikki. Nyt katson päivä kerrallaan miten onnistun pysymään erossa ks. ihmisestä. Ehkä tästä vielä hyvä tulee. En ota kauheeta stressiä asiasta.

Syömiset meni parina päivänä mättämiseks ja laksojen vetämiseks, mutta nyt on taas ryhtiliikkeen aika. Tänään lähen Seinäjoelle aa:n syyspäiville ja odotan innolla mitä viikonloppu tuo tullessaan. Hieman pelottaa ja ahdistaa, kun oon niin epävarma itsestäni. Mutta kukapa mua sinne tulee kattomaan. Eiköhän kaikki oo siellä ihan muista syistä.

Tervetuloo uusille lukijoille! <3

Parempi päivä

Tänään on ollu kaiken kaikkiaan hyvä päivä pienestä väsymyksestä huolimatta. Mä näin aamulla nuorisotyöntekijää, jonka kanssa käytiin ostamassa sähköliikkeestä suojajohtoo kotiteatterin piuhoille, jota mun pikku katti tykkäs järsiä katki. Sit juteltiin mun luona jonkun aikaa kunnes suunnistin aa-kokoukseen. Mä sain aikaseks jopa soitettua kelalle ja selvitettyä saanko tän kuun viimenen päivä vielä rahaa ja kyl mun pitäis saada. Kokouksen jälkeen hiippailin salille, jossa kuntopyöräilin, kävelin kävelymatolla ja sousin soutulaitteella. Siellä oli paljon porukkaa, joten jotenkin rohkeus ei riittäny enää mennä sähläämään laitteisiin. Venyttelin ja tein jumppasalin puolella vatsoja, selkiä jne.
Kotiin tultua aloin virittelemään kotiteatterin piuhoja ja sain tehtyä sen 1-2 tunnissa :D Sen jälkeen siivosin ja laitoin pyykit pyörimään. Nyt vaan chillailen koneella kynttilän valossa. On rauhallinen ja hyvä fiilis. Jotenkin se, että jättää korkeemman voiman haltuun kaiken eikä ite yritä sählätä mitään auttaa kummasti.
Meinasin vielä illasta käydä lenkillä ja kuntouttaa jumppanauhalla jalkoja, kun sekin on jääny melkein viikon ajaks kokonaan.

Mulla on jotenkin energiaa vaikka väsyny oonkin. Exää yritän olla tänään näkemättä vaikka se ehdottas näkemistä. Illalla teen iltapalaks munakasta ja juon teetä. Sitten kääriydyn puhtaisiin petivaatteisiin ja otan hyvät unet! :)

Tähän mennessä oon syöny: noin 5 desiä kasviskeittoa ja banaanin. Aamulla join kupin teetä, sillä oli hyvä alottaa aamu, kun ruoka ei eilisillan mättämisen takia maistunu.

Ei tuskan turruttajaa

Mä voin pahoin. Voin fyysisesti ja henkisesti pahoin. Henkinen paha olo saa mut voimaan pahoin. Mua kuvottaa mun ulkonen olemus. Mua oksettaa mun laiskuus. Mua oksettaa ylipäätään mun paha henkinen olo. Mun tekis mieli itkee mutten saa itkettyä.

Taas viime yönä kissa oli syöny kotiteatterin piuhoja. Mä aamulla huomatessani asian meinasin lähtee juomaan, polttaa ketjussa tupakkaa tai ahmia. Exälle teki mieli soittaa ja paeta sen luo. Mä oon raivonnu kissalle naamapunasena ja mä pelkäsin jopa pistäväni sen palasiks, kun tuntu etten kykene raivoani pidättelemään. Ei tää mun näin paha ja ahdistava olo johdu kissasta tai siitä, että se raukka parka syö johtoja siks että on pentu vielä. Ei se sen vika ole!!!! Mulla on nyt tosi pahasti päässä jokin vialla. Mä oon loputtoman väsyny ja uupunu. Mä voin pahemmin kuin aikoihin taas. Tää kuulema kuuluu toipumiseen.. vitut!

Mä oon mielenvikanen sika.

Soitin äitille ja kysyin ottasko ne kissan niille viikoks. Äiti suostu, mut sit aloin miettimään miten mä kuitenkin ikävöin ja mietin miten kissa voi ja onko sillä kaikki hyvin. Pelkään, että kissa karkais.. mulla on tarve olla hallitsemassa ja kontrolloimassa kaikkee. En uskalla antaa kissaa vielä vanhemmille. Soitin myöhemmin ja peruin ettei tarviikaan vielä tänään hakee kissaa. Ens viikonloppuna mun on pakko antaa hoitoon se vanhemmille, kun lähen Seinäjoelle aa-tapahtumaan, joka kestää koko viikonlopun.

Käytiin exän kanssa päivällä käyttämässä kissaa yli tunnin ajan pihalla. On se nyt ollu rauhallisempi vaikka yhes vaiheessa se oli taas syömässä niitä piuhoja. Vittu tavaraa ne vaan on.. mutta milläs vitulla ostaa uudet johdot, jos ne ei kohta enää ykskään toimi.

Mä oon paska ihminen. Mä pelkään kaikkee taas..

Ahdistus on kova!

Asiat tuntuu kaatuvan niskaan.

Raha-asiat ahdistaa enkä uskalla edes tilinsaldoo mennä tsekkaamaan.

Ei tästä tuu mitään.

Mä vaan oon. Mä vaan oon paha.

Antas vaan mun kuolla pois..

Miksen voi mennä.. ei mulla oo enää mitään paikkaa tässä maailmassa.

Mä tahdon eroon tästä loputtomasti paska ahdistuksesta!

Oon niin vitun kuvottava sika, läski paska!

Nyt vittu mummokin soittaa..

22.raitispäivä

Tänään tulee 22. raitispäivä. Tuntuu hyvältä! Kunpa vaan sais syömisetkin kuntoon.. Mä mätän päivittäin perunamuussia, levitettä, jogurttia, rahkaa.. kaikkee tollasta lihottavaa paskaa. Lihon!! Mä en voi sietää peilikuvaani ja mua ahdistaa katsoo mun valokuvia. Oon ällöttävä läskisika! Mä haluan exästä eroon, mutta en vaan pääse..

Mua vituttaa koko tää tilanne ja ahdistaa etenkin. Haluan vaan paeta. Tänään aa-kokoukseen haluaisin mennä, mutta löydän muttia niin paljon, että saa nähdä miten käy. Olo on tosin tukala. Hyvin tukala. Eilen kokous jäi väliin tyttöjen illan takia. Siellä katottiin hyvä leffa ja tehtiin kivoja pinssejä :D Vaikka onhan se vähän lapsien puuhaa, mut mulla oli mukavaa. Yks likka lakkas mun kynnetkin. Niissä on nyt leopardikuvio. I like! :)

Palaten vielä läskiangstiin ja itsesääliin. Mä tosiaan antasin paljon, jotta voisin olla taas laiha. Mä en kestä näitä läskejäni. Mä haluan olla terve, mutta laiha. Mä en vaan jaksa näitä kiloja. Nää syö mun viimesenkin itsevarmuuden ja mahdollisuuden pukeutua vaatehuoneessani oleviin vaatteisiin. Kaikki kivat ja ihanat vaatteet on liian pieniä mulle nykyään. Mua ahdistaa. Mieli tekis ryypätä ihan siitäkin ilosta. Vittu saatana.

Tänä aamunakin jo mättäny kaks kipollista perunamuussia levitteen kanssa ja banaanin. Eilisillaltakin vielä entiset turvotus läskit. Laksoja pitäs käydä ostaa lisää. Kohta ei toimi enää itestään suolikaan, mut ei sitä turvotusta ja tukkosta oloo jaksa.. :(

Ei sitä viime yönä saanu muutamaa tuntia enempää unta, mutta tyhjää parempi. Kyllä se vaan niin on, että väsyneenä ei ajattele selkeesti. Emmä exää voi, en vaan voi tai halua takasin vaikka niin kävikin yöllä mielessä. Totta sekin on etten mä sitä kykene pelastamaan, jos ittensä haluaa tappaa. Mun on pakko olla itsekäs ja keskityttävä omaan toipumiseen ja itseni auttamiseen. Mä en voi vaikuttaa muihin kuin itseeni ja valintoihin joita teen. Mä rukoilen voimaa ottaa mitä tuli vastaan ja voimaa kestää kaikki se. Mua tosin pelottaa edelleen se, kun exä pääsee jossain vaiheessa joka tapauksessa pois missä onkaan - oli se sitten moisio tai putka.

Meen yhdeltätoista aa-kokoukseen ja puhun sielläkin tän asian. Ehkä tän jauhaminen auttaa. Mä en tiedä, mut sen tiiän ettei ainakaan asioiden panttaaminen auta.

Pitäs varmaan paineita ottaa oikein olan takaa siivomisestakin, mutta ei vaan jaksa tässä olossa siivotakaan. Ahdistaa tosin sotkuisuus vaikka mun sotku tarkottaa muutamaa kissankarvaa olkkarin matolla ja villasukkia sängyn vieressä, mut riittävän sotkunen olotila mulle. Pakko kai se on ryhdistäytyä lähipäivinä ja ottaa imuri käteen ja rätti toiseen ja alkaa häsäämään.

Toivoa on, mutta kyllä tää ihan helvetin raskaalta tuntuu.

Elämäni kamalin yö

En oo taas kirjotellu..

Tänään yöllä exä yritti itsemurhaa.

Sillä oli aseenpiippu suussa, mut mä sain aseen pois exältä..

Kytät laitto sen rautoihin ja vei mukanaan.

Exä sano, että tein sille vittumaisen teon.

Sen veli ja exän entinen säätö oli soittanu myös kytät..

Exä oli laittanu niillekin itsemurha-viestejä.

Exä ois halunnu mut takas, mut en ottanu..

Ei kuulema voinu elää ilman mua..

Kirjotti faceen: Älä valitse rakkaudessa sitä jonka kanssa pystyt

elämään; valitse se jota ilman et voi elää.<3Peppiina

Mulla on kauhee syyllisyys.

Musta tuntuu ettei tää 17 päivän raittius kestä enää kovin pitkään.

Mä en vaan kykene tähän.

En saa unta.. eikä ihme..

Mä oon loppu.
Mä oon miettiny, jos ottasin exän takas sit jos se enää edes koskaan puhuu mulle.

Ei se kaiken tän yön jälkeen enää halua. Se vihaa mua.

Sillä on siihen kaikki oikeus. Mä luulin tekeväni oikein, mutta teinkö sittenkään!?

Kuinka tää elämä tähän meni?

Ei tää tunnu todelliselta.

Tää on kuin pahaa unta.

Mä en selviä tästä.
En etenkään, jos exä tappaa ittensä.. Miten mä saatoin tehä tän sille?

Miksen mä vaan ottanu sitä takas ja antanu sen tehä mitä haluaa.

Olla millanen tahansa mua kohtaan. Mä oisin voinu pelastaa sen ihmisen.

Nyt se taatusti tappaa ittensä, kun pääsee pois sieltä minne ikinä ne kytät sen vei.

Moisioon se kai joutu.. en tiedä.
Mä yritin soittaa sen puhelimeen vaikka tiedän ettei exällä oo puhelinta siellä missä onkaan, et vois vastata, mut ajattelin et joku vastais siellä sen puolesta.

Tää epävarmuus on raastavaa ja pahinta mitä voi olla.

Miksei tää painajainen ikinä lopu?

Mä en jaksa..

Exää - vitutusta ja helpotusta

Alotan taas kertomalla exästäni, joka niin ihanasti ahdistellen eilen soitteli ja laitto tekstiviestejä vähän väliä. Jopa sen veli laitto viestiä, että mun pitää ottaa yhteyttä exään. Mä en soittanu vasta, kun kymmenen jälkeen illalla, viestin jälkeen, jossa exä kirjotti näin: "Ja paras vastata siihen luuriin tai tapahtuu jotain ikävää". Sinänsä tuo sen viesti ei herättäny pelkoa, mutta tahdoin lopun sen ahdistelulle, koska se ei enää juuri missään määrin edes piristäny mieltä, että se "kaipailee".
Soitin ja sovittiin, että tavataan vielä sillon illalla/yöllä. Exä sano muuttuneensa ja olleensa sekasin ja siks sekoilleensa mun ja sen uuden naisen välillä. Mä en usko mitään mitä se sano, koska kaikki on sen sairasta pyöritystä. Kysyin mitä se musta haluaa niin se vastas, että haluaa anteeks annon multa ja olla kavereita. Siihen mä vastasin, että se saa anteeks antonsa, jos se sitä helpottaa ja, että ystäviä ei voida olla. Sanoin, että EHKÄ jossain HAMASSA tulevaisuudessa, jos se todella näyttää muuttuneensa.
Me katottiin vielä sen luona leffa. Olin vähän ennen kolmee yöllä kotona. Helpotti, sekotti ja ahdisti - kaikkea yhtä aikaa - exän tapaaminen. Nyt siitä ei oo sen jälkeen kuulunu. Mä aion jatkossa vastata hyvin neutraalisti sen viesteihin ja puheluihin, jos vastaan ollenkaan, sillä tein selväks, että en tässä elämän vaiheessa halua olla sen ystävä. En tosiaankaan. Vielä ennen kotiinlähtöö se halus halata. Se ei oikein sytyttäny, enemmän vaan ahdisti.
Joka tapauksessa tänään sairaanhoitaja, joka kävi mun luona ennen neljää, sano että toimin ihan oikein. Tosin itsekin tiesin leikkiväni tulella, mutta selvisin ns. voittajana enkä lähteny exän pyöritykseen mukaan. Tein rajat selviks ja nyt jos se ei tajua niitä niin oma on ongelmansa. Ei mustakaan kiva ollu olla vastaamatta sille, mutta eipä ollu mielekästä soittaakaan tai nähdäkään sitä.

Ennen tätä exä sekoilua näin sen veljee ja se kerto, että exä ja likka on pannu eikä sitä likkaa enää kiinnosta exän kanssa alkaa mitään vakavaa. Ne on kuulema vaan kavereita. Kuulin myös kaikkee muuta paskaa, mitä en ois halunnu kuulla. Mä en aio enää tapailla sen veljee kaverina. Tulen taatusti törmäämään siihen salilla, mutta en aio jutella, kun välttämättömät kuulumiset ympäri pyöreesti sille. Sekään ei osoittautunu luotettavaks vaikka senhän mä tiesinkin jo ennestään. Halusin vaan testata sitäkin osaako se olla luottamuksen arvonen, ei osannu, joten that's it.

Kävin myös serkun kans alle tunnin lenkillä ja kävin pyöräilemässä ja tapasin kaveria.

Tänään mä oon nukkunu yli puoleen päivään ja vieläkin hillun yökkärissä. Siivosin ja oon lukenu kirjaa. Sit kun kaveri soittaa meen tapaamaan sitä. Aa-kokoukseen en tänään mene vaikka mieli tekis. Tekosyitä kyllä löytyy ja kaveria haluan nähdä, joten vaihtoehdot on rajalliset. Ahdistaa ja läskiahdistaa. Helpottaa, mutta silti masentaa. Koko ajan pimenee ja mieli sitä mukaa ahdistuu. Kelalta tuli tänään monta kirjettä joista en tajunnu taas mitään. Vitusti takasin perintää. En taida saada mitään sairaspäivärahaa tässä tai seuraavissakaan kuukausina. Se ahdistaa ja ottaa nuppiin!! Vittuvittuvittu! Miten paljon ne perii takasin, en tajua.
Oon niin sekasin taas, että tekis mieli tappaa itteni tai paeta vaan kaikkee viinaan tai peiton alle.

Ehkä huominen on parempi päivä tai sitten ei. Läskipallona pitää jo ysiltä aamulla olla kampaajalla. En tiedä edes miten leikkautan hiukseni. Ahdistaa, jos kampaaja leikkaa hiukset liian lyhyiks tai muuten vaan vituilleen etten tykkää niistä. Meen uudelle kampaajalle, joten en osaa sanoo millanen se on.. vittuvittuvittu siinäkin asiassa. Voiko tää ahdistus joskus helpottaa? Voisinko mä ihan oikeesti joskus laihtua ja alkaa pukeutumaan niinkun ihminen? Mä en kestä tätä paskaa näin läskinä!! :'(

17.09 - sietämätön olo

Nuorisotyöntekijän kanssa käytiin 40 minuutin kävelylenkillä. Juteltiin ja sain purettua exää kohtaan olevia tunteita ja ajatuksia. Mä hukun tähän ahdistukseen. Kävin ostamassa rasvatonta rahkaa, vanilja jogurttia, paahtoleipää.. ja mätin niitä. Oksettava olo. Liian täys. Mieli tekee tupakkaa. Ostin PallMallin punasen. On mulla vielä LM:n sinisiä, mutta niitä ei voi vetää keuhkoihin kunnolla. Mä tarviin jotain oloo nuppiin, kun viinaan tai pilveen en halua koskee. Mä haluan edes pienet hermosauhut.
Laksoja vetäny 6 kappaletta tänään. Luin kirjaakin. Katoin kirjastosta lainaamani leffan loppuun. Itkin. Itkin.
Exä laitto äsken viestiä. Se oli saanu autonsa kuntoon ja pyys kymmenen aikaan mua ajelemaan. Oli kuulema ladannu tikulle uutta musiikkiakin. Mulla on ollu ikävä sitä tai ikävä yhdessä oloa jonkun kanssa. Vihaan yksinäisyyttä vaikka toisaalta nautin sen katkeran suloisesti kurimuksesta. Mä en tiedä mitä tehä. Exän veli laitto melkein heti perään viestiä, että mun pitäs laittaa viestiä tai soittaa exälle ja selvittää asiat, että exä oli soittanu sille ja kyselly musta ja haluaa selvittää asiat. Mä en sairaassa päässäni tajua mitä vitun selvittämistä enää tässä on!!!! Oon entistä raivoissani, ahdistunut ja masentunut. Mä en tiedä mitä pitäs tehä. Pelkään että ratkeen juomaan. Pelkään, että otan exään yhteyttä ja lähen sen kieroihin peleihin mukaan. Musta ei enää kolmatta kertaa oo irrottautumaan niistä. Taidan vittu vaan painua serkun kanssa seittemältä lenkille. Polttaa röökin ja tappaa itteni. En tiedä. Oon tosi epätoivonen ja sekava. Ei päässä liiku taas järki vaan kusi. Jotenkin niin kusipää olo tästä mitä teen exälle etten vastaa vaikka kysynpä vaan onko se vastauksen ansainnu kaiken sen paskan jälkeen mitä se mulle on tehny???? Mä en tiedä. Kai tässä vaan minä se narsisti sekopää skitso ämmä olin! Vittu, että lataan pääni pihalle! En jaksa enää.. sääliä, sääliä, sääliä, sitähän tää taas on. Kuka välittää! Ei mua voi rakastaa.. siks mäkään en oo rakastanu koskaan itteeni.. :'(

..Hyvä kun unohtu se mitä tulin tänne tilittämään. Mä oon koko ajan päässäni pyörittäny sitä exän uutta pokausta. Miks se on mua niin paljon parempi. Se on kauniimpi. Laihempi. Pienempi. Niinkun exä sano TÄYDELLINEN!! Miten mä läskipaska koskaan kuvittelin sen haluavan mielummin ottaa mut!! Voi luoja miten tyhmä ihminen voi olla. Ei mua kukaan valitse, jos on vaihtoehtoja. Exä oli mun kanssa vaan sen takia ettei se saanu sillon muita niinkun se pari kertaa suhteen aikana mulle sanokin. Ei kukaan mua valitse, jos on vaihtoehtoja. Mussa on vika, siks MÄ oon yksin eikä exä.
Mietin päässäni mitä exä ja se likka tekee yhdessä. Miten ne panee ja suutelee. Haleilee ja rakastuneena katsoo toisiaan silmiin. Miten ne haluaa toisiaan ja miten niillä on hauskaa, kun nauravat toistensa jutuille. Voi miten ne varmasti onkaan onnellisia yhdessä. Exä kehuu varmasti sen likan ulkonäköä, älyä, vartaloa, sitä miten hyvä se on sängyssä.. kertoo sille miten täydellinen se on. Voin kuvitella kateellisena miten exän käsi sivelee sen likan poskia, hiuksia, vartaloa.. ne vannoo toisilleen hartaasti rakkautta. Mitä mulle jäi? Mitä mä teen? Miks mulle kävi näin? Kaikkeen on vastaus=Mulle jäi ahdistus, läskikroppa, viha, yksinäisyys, suru, mä vaan syön, poltan ja vanhenen enemmän. Mulle kävi näin, koska oon läskihurjasekopää!! Mä kuolen yksin.

Läskilehmä!!

Exältä tuli vielä 00.33 tekstiviesti. Exä kirjotti näin: "Mä tiiän et sulla on tahtotila, et ku sanot jotain nii se pitää se on oikein, mut älä hoida tätä sillei, oo nii kiltti." Jotenkin raivon säälittävät sävelet hyökkäs mieleen!! Miten se vittu kehtaa laittaa mulle mitään tollasta. Untahan ei tullu vasta kun ennen neljää. Sitä ennen kerkesin nälkääni vittu mättämään 8 paahtoleipää, voita, ketsuppia ja 390g herkkusieniä. Neljä laksaa vedin perään, mutta vitut ne auta. Neste vaan kertyy ja turvottaa. Ei menkatkaan yhtään edistä asiaa. Vitutus on tuhoton ja ajatus kokouksen väliin jättämisestä tänään pyörii päässä ja lisä mättämisestä on tällä hetkellä päälimmäisenä. Tän päivän suunnitelmat meni vituiks yön syömisten takia, joten vedetään sitten vituiks koko päivä! Syvä huokaus*

Aamulla nousin sängystä vaikka väsytti liian paljon. Vaihdoin lenkkivaatteet ja siivosin. Sitten aloin soittelemaan ristiin rastiin. Suljin kolmannen, käyttämättömän pankkitilini, joka on pitäny jo miljoona vuotta sulkea. Vasta nyt sain aikaseks tehdä sen. Sitä ennen soitin ja hoidin yhden lääkäriasian, kun kela tarvii tarkemman selostuksen työkyvyttömyydestäni tällä hetkellä. Sairaslomaa on tosiaan tän vuoden loppuun. Luojan kiitos siitä! En tosiaan kykene vielä mihinkään työ- tai kouluelämään. :((

Sitten soitin ja varasin neuvolaan ajan kuulon tarkistukseen. Noissakin on ollu puuhaa ihan tarpeeks. Mulla ei oo voimia tehdä mitään, silti "pitäs" lähtee 11 aikaan lenkille, kun yks nuorisotyöntekijä tulee käymään. On kiva saada jutella jonkun kanssa. Saa purkaa exä ahdistustakin ja läskiperse saa liikuntaa! Kalorit palamaan!

10.päivä raittiina

..mutta en liikaa innostu. Pelottaa ja ahdistaa juomattomuus ja se, että jos epäonnistunkin ja ratkeen juomaan. Tänään tosiaan ollu kauhun sekavien ja vitutuksen sekä ilonpäivä!

Aamulla raahaudun yhdekstoista aa-kokoukseen, jossa kerkesin olla 40 minuuttia ennenkun säntäsin kosmetologille. Lähdin 50 euroa köyhtyneenä, mutta tyytyväisenä siistien kulmakarvojen sekä uuden kulmakynän kanssa kirjastoon, jossa luin kirjan narsismista. Toisen narsismista kertovan kirjan lainasin ja suuntasin pyörän keulan tädin luo, jossa oli mummo ja serkut. Juttelin mummon kanssa puolisen tuntia kunnes lähdin kotiin. Kotona lueskelin 12 askelta loppuun ja ennätin jutella äitinkin kanssa puhelimessa puoltoista tuntia. Sai hyvin kerrottua kuulumiset niin hyvät kuin huonotkin tosin en ihan kaikkea vuodattanu. Kuuden maissa lähin kaupunkiin, jossa näin kaveria (exän veljeä). Saa nähdä miten meidän ystävyys onnistuu ilman, että mun tarvii olla exän kanssa tekemisissä. Kyllä me exän veljen kanssa sovittiin selvät pelisäännöt. Sanoin etten halua exää elämääni vaikka onhan se ristiriidassa sen kanssa, että kuitenkin oon exän veljen kanssa tekemisissä. Me katottiin Muumio-leffa ja polteltiin joka välissä röökiä. Ei hyvä.. ei ois pitäny ostaa röökiä tänään, mutta teki mieli. :(

En udellu pahemmin exästä mitään, koska se ei oo tosiaankaan mitenkään järkevää.. Kuitenkin exän veli kerto, että exä oli sanonu sen uutta naista täydelliseks. Hmm. Niinhän se exä sano mustakin. Onneks kukaan ei oo täydellinen, silti se sattuu ihan vitusti liikaa ja ahdistaa. Se likka ei kuulema halua mun exän kanssa mitään vakavaa, mutta sanokaa mun sanoneen niin kyllä exä saa sen kieputettua pikku rillinsä ympärille ennenkun se likka kerkee kissaa sanoa.
Kaiken huvittavuus oli viesti tänään exältä ennenkun näin sen veljee. Exä laitto jotenkin näin: "anna mulle anteeks. Mä en voi elää tän kanssa." Ja jotain muuta paskaa. Valhetta!! En vastannu vaan poistin viestin melkein samantien puhelimesta. Tänään on kuitenkin ollu jotenkin sellanen olo, että tekis mieli soittaa exälle ja jatkaa sitä vitun ahdistavaa sekoilua sen kanssa. En kuitenkaan ottanu siihen yhteyttä vaikka lähellä on ollu. Mä en ymmärrä miks mun pitää sekottaa ja hajoilla pääni sisällä näin pahasti kaikki asiat. Mä oon ihan hajalla taas. En tiedä tuleeko exän veljen ja mun ystävyydestä mitään vai onko se tyhmää edes yrittää olla ystäviä. Aika näyttää. Mutta jos liian pahalta alkaa tuntua niin pistän välit poikki. Mä en jaksa tätä paskaa enää yhtään vaikka itehän mä hämmennän koko ajan. En vaan osaa olla ilman suurta draamaa. En halua tätä tunteiden vuoristorataa, mutta en vaan osaa lopettaa tai sitten en oo valmis lopettamaan.

Exän veli kerto myös, että exä oli sanonu sille et puhuu mulle järkee ja yrittäs saada mut vastaamaan/ottamaan yhteyttä exään. Exä kuulema haluaa olla mun kanssa ystävä, mut jokainen meistä tietää ettei se ole mahdollista saati järkevää. Tänään tajusin lukiessani narsismista, että sellanenkin sairas suhde ja sekoilu on oikeesti omalla mielenterveydellä ja hengellä leikkimistä. Ei narsisti jätä ketään imettä kuiviin. Narsistille ei riitä mikään vaikka miten täydellinen ja ihana ois.

pistepiste-imee kuiviin

Mä söin tänään aamulla banaanin ja illalla kaks riisikakkua voin kanssa. Olo ollu ihan kauhee tänään syömisen jälkeen. Menkat turvottaa ja olotila on menkkojen takia vähän vituttava.
Sahaan kaikessa taas kovasti laidasta laitaan vaikka yritän pitää mielentilani koholla. Jotenkin tuntuu ettei tästä kaikesta paskasta voi selvitä. On ollu niin epätoivosia ja itsemurha fiiliksiä. Ois varmaan parempi kuolla. En tosin halua sitäkään, mutta tää ahdistus on jotain sanoinkuvaamattoman kauheeta kestettävää. Kuitenkin 12 askelta väittää, että ahdistuksen ja tuskan kautta saa mielenrauhan. Uskallan vielä tässä vaiheessa epäillä sitä syvästi. Nyt en usko mihinkään muuhun kuin tähän kiduttavan ahdistavaan oloon.

Miksei se jätkä johon tutustuin maaliskuussa (exä) ollutkaan elämäni pelastava ritari? Miks mulle kävi just näin? Mua ei ilmeisesti voi rakastaa kukaan tervepäinen. Mä oon täys paska, jos totta puhutaan.

Ps. Just exä laitto viestiä: "Miten sä pystyt tekemään mulle näin. Mä en ikinä jättäny sua yksin :'( aina sovittiin,...". Mitähän tuosta ajattelis tai sille vastais. En edelleen vastaa mitään vaikka oisin miten paska tai julma tahansa. Mä en vaan voi. Mä en halua sitä ihmistä elämääni enää vaikka mä kaipaan sen sitä liian-hyvää-ollakseen-totta-puolta. Tää on niin vitun vaikeeta etten tiedä miten kauan mä kestän.

Ja voi kuinka mä haluankaan laihtua!! :'( ..eihän se surkuttelu ja itsesääli oo ennenkään auttanu laihtumaan. Ei auta nyt eikä auta jatkossakaan. Pitäs vaan jaksaa liikuttaa läskipersettäni enemmän!! Oma vika, kun ei paino tipu. Mitäs syön niin paljon. Vituttaa, kun syömisessäkään osaa pitää kohtuutta.

Olipa taas vuodatus. Ehkäpä tää olo helpottaa joskus. Toivottavasti tuun näkemään sen päivän. Maybe someday I could be free! <3

Ahdistusta vol. 1000

En muista edes millon viimeks oon postannu täällä mitään. Mä oon ollu niin väsyny, menossa ja selvinpäin sekasin etten oo tullu kirjottelemaan mitään. Mua on ahdistanu vitun paljon ja välillä on ollu helpompaa. Lähinnä Aa-kokouksissa sekä toipuvien kanssa hengaillessa.

Perjantaina käytiin yksissä Na:n 1-vuotis kemuissa. Siellä mulla oli kivaa pitkästä aikaa selvinpäin. En muista millon viimeks olisin tehnyt mitään kivaa selvinpäin. Mua ei juuri jännittäny. Exä laitto illan aikana pari viestiä, joissa sano rakastavansa mua. Sano myös ettei voi elää ilman mua ja toivo etten hylkää sitä. Yhen ryhmäläisen T:n kanssa naurettiin exän epätoivoselle matelulle. Perjantain jälkeen exästä ei oo kuulunu mitään. Mä oon vähän toivonu, että se kaipais mua tai laittas jotain viestiä vaikken oo sille vastannukaan mitään ja pyrin olemaan vastaamatta. Joku sairas osa mua tahtoo sen ikävöivän mua. Mä en ite halua enää olla siihen yhteydessä, koska tiedän miten sen narsisti touhu imee mut kuiviin.

Tänään mä ylitin itseni Aa-kokouksessa ja puhuin ensimmäistä kertaa. Alotin sanomalla nimeni ja, että olen alkoholisti. Sen jälkeen mä aloin selittämään sekavasti jotain pahasta ahdistavasta olostani, exästä ja siitä, että tänään tuli yhdeksäs päivä päihteittä. Mä aloin melkein heti nimeni sanomisen jälkeen itkemään. Mä en tiedä mikä mulle tuli, mutta tuntu, että ahdistus ryöppy valtas mut, mutta asioiden ääneen sanominen helpotti. Mua jännitti jonkin verran puhua enkä oikeestaan muista tarkalleen mitä sanoin. Kukaan ei sentään nauranu päin naamaa vaikka se mua pelottikin.

Kokouksen jälkeen jäätiin juttelemaan yhen likan S:ssän kanssa. Musta on tosi kiva jutella S:ssän kanssa, koska meillä on aikalailla samanlaisia kokemuksia ja tausta on saman viistinen.

Mä mätin aamulla kaksin käsin paahtoleivästä ketsuppiin jne. Toisella kädellä oon kiskonu joka päivä laksoja. Liikuntaa on tullu päivittäin. Oksentanu en oo vaikka pitäs. Vittu, kun ei pitäs syödä mitään. Mä vaan lihon ja paisun eikä ihme, että on ahdistava olo eikä mistään tunnu tulevan mitään. Itsemurha pyörii mielessä, kun ei tätä paskaa oloa ja ahdistusta tunnu kestävän.

Kävin tädillä haravoimassa päivällä ja käytiin myös kävelemässä yks lenkki pururadalla. Kotiin tullessa siivosin useemman tunnin ja sen jälkeen lähdin sinne aa-kokoukseen. Myöhemmin illalla, kasin aikaan lähin pyöräilemään ja pyöräilin about tunnin tai vaja. Kotiin tultua mä en riisunu edes kenkiä, kun nappasin kissan kainaloon ja vein sen ulos. Ehkä puolisen tuntia katti viihty siellä. Ennen sisälle tuloa törmäsin naapuriin, joka ei tienny, että mulla on kissa. Musta oli tosi kiva jutella seinänaapurin kanssa, kun se on aina niin mukava :) Tulin hyvälle mielelle. Mä tykkään mun naapureista, mutta pelkään, että joku tekee ilmotuksen vuokranantajalle mun katista, koska tässä asunnossa ei sais olla lemmikkieläimiä. Oon päivittäin vähän varpaillani, että asiasta tulee sanomista tai saan häädön. Sekin ahdistaa mua.

Anteeks taas sekava selitys. Ois vaan niin paljon asiaa, mitä tekis mieli kertoo, mutta oon väsyny ja ajatukset harhailee ettei taida tulla mitään tästä kirjottamisesta tänäänkään. Taidan vaan alkaa lukee aa-kirjallisuutta ja käydä nukkumaan. Ei tähän paskaan oloon muutenkaan mikään auta.. toivos vaan, että tää olo menis ohi. Sais edes itkettyä kunnolla.. :'(

Narsismin aakkoset

Seuraavat tekstit on napattu täältä!!

• Suhde narsistin kanssa alkaa usein upeasti.

• ”Pian hän alkoi vakavissaan puhua kauniisti suurista tunteistaan minua kohtaan, siitä kuinka oli jo ensi näkemältä ’iskenyt silmänsä minuun’ ja puhunut myös kavereilleen, että ’tuon naisen minä haluan ja aion saada’. Oi, mikä määrätietoisuus, olin aivan sulaa vahaa.” - Ajattara

Oma kommentti:

Näinhän se meni just mulla ja exälläkin. Suoraan nuo sanat exä lirkutteli mullekin. Mä olin aivan haltioissani. Mä ajattelin, että mussa on jotain hyvää mitä muut ei näe. Mutta totuus onkin ettei mussa oo mitään erikoista. Oon ihan se sama läskilehmä mikä ennenkin. Tuntuu pahalta ajatella kaiken olleen valhetta. Itkin tänään, kun luin tuota tekstin pätkää.

• Riidat ja kriisit menevät toki ohi myös narsistin kanssa ja usein yhtä äkkiä kuin ovat alkaneetkin, mutta ilman, että niitä todella käsitellään. Narsisti saattaa pyytää anteeksi ja pahoitella, jopa hyvitellä ja luvata, ettei sitä tapahdu ”enää koskaan”. Hetken aikaa yhteiselo on hehkeää, ja toivo paremmasta herää. Kaikki tämä on vain pintaa ja manipulointia, sillä todellista katumusta narsisti ei tunne. Usein purkauksen uhri päätyy pyytelemään anteeksi.

Oma kommentti:

Meilläkin sytty hetkessä isoja riitoja, joista ei koskaan keskusteltu, koska exä ei halunnu tai sen mielestä ei ollu mitään puhuttavaa. Mua asiat jäi painamaan ja pyörittelin niitä mielessäni jatkuvasti. Se oli tosi kuluttavaa, kun aina lopulta exä sano mussa olevan kaikki vika. Itsestään se ei useimmiten pystyny löytämään syytä. Itse aloin ajattelemaan vian olevan mussa ja pyytelin aina anteeks. Välillä exä pyys multa anteeks, jos huomas että oon suuttunu sille. Myös jos se riidan jälkeen halus seksiä, se osas auliisti pyydellä anteeks ja anella.

Tuo, "hetken aikaa yhteiselo on hehkeää, ja toivo paremmasta herää", meni meilläkin noin. Kuvailin itse sitä: "tyyntä myrskyn edellä". Aina kun luuli, että asiat alkaa mennä paremmin eikä exä käyttäytyny ikävästi mua kohtaan niin eikö sillon jo alkanu kauhee uus myrsky.

Vaikka asian tiedosti, että kuvio toistaa itseään niin silti en jotenkaan suostunu ajattelemaan ettei suhde toimi.

• Narsistin kanssa elävästä tulee uhri, mutta itse hän uskoo olevansa syyllinen parisuhteen pahaan oloon. Hän jää suhteeseen hyvittääkseen. Juuri tällaisen tunnekoukun virittäminen on narsistisen ihmisen tiedostamaton tavoite, sillä sisimmässään hän pelkää kuollakseen tulevansa jätetyksi. Narsisteja yhdistää se, että heillä ei ole varaa panna itseään alttiiksi aidolle vuorovaikutukselle. He eivät näe kumppaninsa tunteita ja tarpeita eivätkä välitä niistä. Omiakaan vaikeita tunteitaan he eivät kestä, vaan ulkoistavat ne muiden kannettaviksi.
• Tällaisessa tilanteessa normaalin, oikean ja hyväksyttävän rajat hämärtyvät ja korvautuvat moraalilla, joka palvelee narsistin pelkoja ja halua kontrolloida. Narsisti ei ota vastuuta mistään, ei edes itsestään.
• ”Hän oli vilpittömästi sitä mieltä, että hänen mielialansa riippui minusta. Ei ollut mitään keinoa saada häntä ymmärtämään, että jokainen vastaa omista tunteistaan, ajatuksistaan ja tunnetiloistaan. ’Jos sä et olis tollanen’, oli hänen lempiselityksensä.” – Eliana

Oma kommentti:

Minäkin uskoin ja uskon edelleen liian paljon, että vika parisuhteen surkeuteen oli minussa. Exä aina sano, että mun pitäs laihduttaa niin olisin hyvä. Mun ois pitäny aina pukeutua sen mieliks niin, että kelpasin. Ihan suhteen alussa, kun olin vielä sairaalassa, exä sano ettei pidä mun hiusten väristä ja halus, että mä värjään vaaleemmaks hiukset, joten niin sitä alettiin siellä sairaalassa värjäämään mun hiuksia vaikka pari viikkoo oli vasta tippumisesta kulunu enkä ois saanu istua 15 minuuttia pidempään.

Exä pelkäs tulla jätetyks ja siitäkin keskusteltiin monesti. Se pari kertaa sano, että jos mä jätän sen niin se kertoo kavereilleen, että se jätti minut enkä minä sitä.

Suhteen aikana tuli tutuks tuntemus ettei exä lainkaan kuunnellu mua tai välittäny miltä musta tuntu ellei ollu seksiä tai jotain vailla.

Elianan sanoja lainaten munkin exän lempi lause oli "jos sä et ois tollanen". Sitä se tykkäs suoltaa etenkin jos näki miten paljon mua sattuu esim. paino tai ulkonäkö asiat.

• Koska narsisti ei näe omia ongelmiaan, hän ei yleensä hakeudu hoitoon. Jotkut saattavat suostua pariterapiaan, kun kumppani uhkaa erolla. Pariterapiassa uhri on usein halukas tutkimaan, mitä voisi itse tehdä toisin. Narsisti voi onnistua kääntämään terapian tilanteeksi, jossa sekä terapeutti että pariskunta etsivät yhdessä vikoja uhrin käytöksestä.

Oma kommentti:

Yritin monta kertaa suhteen aikana exälle selittää sen olevan narsisti muttei se tajunnu vaikka yhdessä luettiin netistä narsistin piirteitä. Sen mielestä ykskään narsismin piirre ei häneen sopinu. Mäkin erotan, että mussa on narsismin piirteitä, kuten meissä kaikissa, mutta mulla ei ole noin narsistista luonnetta kuin exällä.

Ehdotin mä kerran läpällä terapiaa tai edes, että keskusteltas yhdessä kunnolla asiasta, mutta exä ei ollu halukas. Vika löyty musta aina. Millon olin liian mitään tekemätön, millon taas tein liikaa tai en tehny mitään oikein tai sitten muuten vaan ei ollu hyvä.

• Narsistista eroavan ei kannata jäädä analysoimaan entistä puolisoaan tai perustelemaan eroa muille. Narsistinen tunnekoukku on lujassa: uhrin on hyvä varautua vaikeaan eroon eikä ”ystävyydestä” eron jälkeen voi haaveilla. Sen sijaan kannattaa keskittää voimat oman hyvän elämän rakentamiseen, kasvamaan uhrista oman elämänsä sankariksi.

Oma kommentti:

Ystävyydestä ei tosiaan ole puhettakaan. Ei exän kanssa voi olla eron jälkeen mitään mitä normaalisti suhteen jälkeen voisi olla. Exä ehdotti seksisuhdetta ja sitä, että menisin sen luo sillon yöks, kun sillä ois yksinäistä. Mä en suostunu ja siitäkös sain kuulla. Mussa oli vika, kun oon mustasukkanen sen yhestä naisesta, jota se yrittää.

Mä oon analysoinu ihan liikaa meidän suhdetta, jos sitä sellaseks voi sanoa. Musta tuntu seurustellessa kuin vieläkin, että exä on koko elämä, siks ilman sitä on vaikeeta. Se sai mut ansaan ja en tiedä miten siitä päästä pois.

Jos suoraan sanotaan tää suhde oli elämäni pahin kokemus. Narsisti kumppania en toivo kenellekään!!

Narsismista tämän päivän muuhun toimintaan. Aamulla seitsemän jälkeen pyöräilin mummon luo. En kestäny olla pahan olon kanssa kotona. Meinasin seota ja matkalla mummolle vierähti jokunen kyynel. Mummolla olin parisen tuntia ennenkun tulin kotiin siivoomaan. Olin koneella ja lähin tädin luo.

Tädillä olin koneella ja lueskelin narsismista ja narsistista parisuhteesta, löysin paljon samaa mihin samaistuin ja senkin takia itkin, mutta itkin senkin takia, kun mietin miten exä viettää aikaa sen uuden naisen kanssa. Sain kuitenkin kuulla ettei kuulema se muuta tee, kun soittaa skittaa ja on koneella. Mutta onko siihen ennenkään ollu uskominen. Mua ei oikeestaan kiinnosta enää kuin pieni muotoinen kosto exälle. Tosin uskon karmaan, joten se kostautuu mulle itelle ennemmin tai myöhemmin kuten aina ennenkin.

Illalla menin seitsemäks AA-kokoukseen. Siellä mua ei jännittäny yhtään. Oli uusia tyyppejä joita en ollu nähny, mutta silti otin vaan tosi lungisti ja nautin kuuntelemisesta vaikka takamus puutukin. Ainoo mikä laski mieltä oli mun läski kroppa jota mittailin koko kokouksen ajan.

Kokouksen jälkeen lähettiin yhen likan kanssa sen luo, josta suunnattiin saman tien lenkille. Saatoin sen kotiin ja jatkoin lenkkiä. Lenkkeilin 1h35min eikä jalkoihin juurikaan koskenu. Juosta en tosin pystyny, sen verran jumissa oli vasen sääriluu, mutta kova oli meno. Hengästyin ja hikoilin kuin pien sika :D Ihana fiilis on nyt suihkun raikkaana. Ajattelin vielä jumpata jalkoja ja venytellä.

Niin se paska päivä käänty hyväks kerta linttuusta, kiitos kokouksen! :) <3

Tämän päivän saldo:

• Pyöräilyä 1h
• Lenkkeilyä 1h35min
• Aamulla kauhee ruokamättö, mutta siihen se jäi
• Laksoja vedin 7kpl aamulla
  
  
  
  
  
  
  Unelmoin tälläsestä kropasta! Antasin noista mitä vaan! <33

Ei tätä kestä enäää

Vittu miten paha mun on olla!!!! Se alko eilen nukkumaan menon jälkeen. Kaiken lisäks nousin vielä syömään, kun en jaksanu tyhjällä ololla saada unta. Söin paahtoleipää, punajuurisalaattia, perunasalaattia ja ketsuppia, jauhelihaa ja kaiken lisäks vanilja jogurttia ja rahkaa. Vitun läski minä!!!! Ei ihme, että vaan lihon. Oon kuvottava läski paska! Ei ihme että exäkin jätti eikä oo soitellu pariin päivään. Tänäkin aamuna söin noita samoja paskoja. Lihon, lihon.. lihon!!
Aamullakin oli niin paha olo etten tienny miten päin olla. Mä menin heikolla hetkellä jopa exän faceen lukemaan sen ja sen uuden likan keskusteluja. Tiedän ettei niin ois saanu tehä. Tein niin vitun väärin ettei siinä oo mitään järkee. Mun vaan oli luettava, kun ei ollu muuten tarpeeks paha olo, vittu! :'(
Exä oli kyselly onko sillä mahdollisuuksia siihen likkaan vaikka se on jonkun kans yhessä. Likka oli vastannu, että ei sitä koskaan tiedä. Yökskin exä oli sitä likkaa kyselly ja kaikki tää samaan aikaan, kun exä pyöritti vielä mua kaikkine itsemurhineen. Samana päivänä se kysy lauantaina, että eihän mun ja sen jutun tarvii olla ohi. Sinä samana päivänä se oli kysyny sitä likkaa yöks ja sitä onko sillä mitään mahiksia likkaan. Mulla on niin paha olla, että mun tekis mieli tarttua luuriin ja soittaa exälle. Sopia kaikki ja jatkaa sitä paskaa. Mä oon vaan niin pahasti sekasin ja läheisriippuvainen ettei tästä seuraa mitään hyvää. Mä en tiedä voinko olla ilman exää. Oon itkeny pitkin aamupäivää. Tää ei oo kivaa. Mä en selviä. Mä vaan lihon ja exä saa elämänsä naisen siitä likasta. Mä jään yksin niinkun aina. Näinhän tällaselle läskille käy. Ois pitäny olla parempi tyttöystävä. Ois pitäny jo sillon laihduttaa kunnolla eikä vaan yrittää. Mä oon mokannu kaiken. Sen takia mä oon yksin ja tuun olemaan aina yksin.

Musta tuntuu, että mä teen itelleni jotain pahaa, jos tää paha olo ei lop

Järki vs. tunteet

Yritän tiivistää tämän päivän mahdollisimman lyhyeks. Elikkä tänään käytiin tädin ja serkun kanssa shoppailemassa toisella paikkakunnalla. Löysin aivan ihanat kengät, joissa on piilo korko ja löysin myös talvitakin vaikka luulin ettei tällaselle läskille löydy mitään takkia. Kun olin nuo ihanat löydöt tehny vaikken erityisesti lähteny mitään ostamaan niin olin ikionnellinen.

Kotiin tullessa iski epätoivo ja tarve hukuttaa tunteet viinaan. Mä kävin pyöräilemässä mummolle ja tädille eli pyöräilyä tuli noin puol tuntia. Mä soitin kaverille ja kysyin voitasko nähdä. Me nähtiin ja kysyin melkein samantien juodaanko tänään. Ei juotu, kun kaverilla ei ollu rahaa. Luojan kiitos en tänään juonu. Sain neljännen selvän päivän tänään.

Tänään tuli kuluneeks 4.kerroksesta tippumisesta 7 kuukautta. Senkin takia tänään ollu vähän vaikee olo. Yksinäisyys on vaivannu vaikka oonkin ollu ihmisten seurassa.

Kaverin näkemisen jälkeen menin ekaa kertaa yksin NA-kokoukseen paikan päälle. Mä sain kiitosta asiasta eräältä vanhemmalta mieheltä, joka oli ilonen siitä, että tulin saati, että uskalsin tulla yksin.

Kokouksessa olo helpotti PALJON!! Mä voin sanoo, että kokoukset auttaa mua pääsemään jaloille ja pysymään kaikesta paskasta erossa. Onneks menin kokoukseen enkä juomaan tai kotiin yksin angstaamaan.

Kokouksen jälkeen mä lähdin lenkille kävellen. Ekaa kertaa 7 kuukauteen uskalsin lähtee kaupunkiin yksin kävellen yhtään mihinkään. Oon vältelly tilanteita sen takia, että oon pelänny että kävelen oudosti. Tänään sekin asia muuttui. Mä kävelin entistä lenkki vauhtia ja jopa juoksin vaikka kunto oli surkee. Selkään lenkkeily ei käyny yhtään mikä on ihme. Vasemman jalan sääriluu vähän kiukutteli muttei tosiaan pahasti. Oikee kantapää ei ees tienny mistään virheasennosta hyvien lenkkareiden ansiosta. :)

Mä olin lenkillä niin onnellinen kuin vain pysty olemaan. Mä kiitin sitä ihmettä, että mä tosiaan lenkkeilen yhtä kovaa vauhtia kuin ennen ja jopa juoksen. Mä nautin siitäkin etten oo ottanu exään yhteyttä vaikka oli tänään kotiin tultua sellanen heikko hetki, että teki mieli soittaa.

Mä oon tänään tehny monta hyvää ratkasua vaikka meinasinkin eksyä sivupoluille. Onneks joku ihme tuli sen tielle ja mä pääsin oikeille raiteille takas. Nyt mä ajattelin käydä nukkumaan, kun kerta oon venytellykin ja jumpannu jumppanauhalla jalkoja.

Tänään voitti järki vaikka tunteet meinas viedä sivuraiteille. I'm happy vaikka aina yötä vasten exä käy pyörimään päässä kaiken aikaa. Kyllä mä selviän ens yöstä ja näistä tunteista. Tunteet menee ohi! Järki sen sijaan ei oo pysyvää, jos liikaa väärillä asioilla leikkii..

Tämän päivän saldo:

• n. 30 minuuttia pyöräilyä
• 40 minuuttia kävelyä/juoksua
• En syöny tänään mitään

Öitä pikkuset! <3

21.11

Kiitos kommenteista! Piristitte iltaa!! :)

Exä ei oo onneks laittanu mitään viestiä sen jälkeen, kun sen luolta lähdin. On varmaan sen uuden naisen kanssa, joka on vasta 18-vuotias. Ehkä sen ikänen ei tosiaan ymmärrä miten huonoo seuraa mun exä on kelle tahansa. Kunnon likka menee pilalle, mutta eipähän oo mun asia enää.. Mä poistin exän facebookistakin. Toisaalta sairas osa mua ois halunnu sen vinkuvan mua takas, mutta parempi todellakin näin, koska siihen helvettiin en enää halua!!

Mä juttelin tänään ystävän kanssa, jonka kanssa ei olla nähty aikoihin eikä soiteltu. Tuli tosi hyvä fiilis siitä puhelusta! Vitsi että miten olin unohtanukaan, että mulla on olemassa niinkin ihana ystävä :)
Kumpa vois nähdä sitä ystävää useammin.
Puhelun jälkeen lähdin pyöräilemään. Olin ladannu vähemmän angstista energiaa antavaa musiikkia. Pyöräilin kovaa kyytiä mummolle. Juteltiin mummon kanssa ja katottiin salatut elämät. En oo sitäkään sarjaa seurannu vuosiin :D Ihan överiks menny touhu siinäkin.

Mummolta lähin pyöräilemään kasin jälkeen. Tein pidemmän lenkin ennen kun tulin kotiin. Hiki ja hyvä olo tuli! Suihkussa oli ihana olla kylmän suihkun alla. Suihkun jälkeen venyttelin vielä ja tulin koneelle. Epätoivo iski. Vähän kävi pyörimään exä päässä eikä siitä pirusta meinaa päästä. Ajattelin, että Pink:in kuunteleminen auttaa. Se on tehny hyviä erobiisejä :) Kyllä mä tästä selviän tosin tästäkin yöstä nappejen avulla.. tai sitten en. Hitsin katti, kun alkaa aina riehumaan illalla ja yöllä se on aina oikein vauhdissa :s

Tänään söin neljä paahtoleipää ketsupilla, punajuuri- ja perunasalaatilla. Joo tiedän mulla on outoja makumieltymyksiä. Pitäs lopettaa tollasen paskan syöminen! Muuta en oo tänään syöny enkä syökään. Join mä muutaman desin omenamehua. Liikuntaa onneks on tullu kivasti, kun on saanu pyöräillä ja kävellä exänkin takia ihan tarpeeks tänään. Mutta enpä liikunnan määrästä valita, kun jumppanauhalla jumppaaminen autto kipuihinkin :)

Mä ahdistun ruuasta saati sen syömisestä. En ymmärrä miten pystyin noitakaan tänään syömään. Kuvottaa ja oksettaa! Oksentaminen tuli mieleen, mutta olin liian väsyny ja laiska siihen tänään. Mun pitää vähentää syömisiä. Mä en saa syödä! Oon vitun läskisotanorsu!!!

Ootte muuten kaikki lukijat tosi tärkeitä! Kiitos kaikista kommenteista, te teette mun päivästä helpomman ees hetkeks! :) Haleja kaikille! Tää likka painuu kohta unten maille. Öitä kaikille <3

Itsemurhaa ja henkistä väkivaltaa

Eilinen päivä meni suhteellisen hyvillä mielin. Näin kaveria ja lähdin toiselle paikkakunnalle Aa-kokoukseen parin tyypin kanssa. Siellä oli kivaa vaikka jännittikin ja kokouksen jälkeen oli tyhjä olo. Mä en uskaltanu kertoa muuta kun nimeni ja sen, että oon addikti. Mä en vaan osaa puhua mitään järkevää ison porukan kuullen paitsi humalassa, mutta se nyt ei tuu kuulonkaan enää.
Kokouksen jälkeen lähettiin ajamaan kotiin. Matkalla exä laitto viestiä. Viestit meni näin:

- Exä: Ootko missä?
- Minä: Kuis?
- Exä: On vähä heikko tilanne :)
- Minä: Ootko vetäny mitään tänään?
- Exä: 2 lonkkua :)

Soitin sille ja kysyin mitä se haluaa. Exä sano haluavansa mut sinne yöks ja jutella. Sitten puhelun jälkeen jatku viestien laitto. Vaikka mä en ois halunnu laittaa viestiä, mä pelkäsin sen tekevän itelleen jotain, kun aiempina päivinä on itsemurhalla uhkaillu.

- Minä: Eikö voitas jutella faces tai puhelimes?
- Exä: Ilmota ku oot kotona
- Exä: Oo nii kiltti et nukut mun kans tän yön
- Minä: Emmä jaksa liikkuu enää tänään.
- Exä: Rehellisiä jos ollaan koitin tappaa itteni mut en onnistunu nii voisitko tulla käymään.

Tuon viimesen viestin jälkeen soitin exälle. Se jatko selitystään itsemurhasta ja muusta. Sanoin sille, että lähen heti tulemaan pyörällä. Poljin tuhatta ja sataa hikihatussa. Perillä se näytti kättään. Osa viilloista oli syviä, osa ei. Mutta syvimmät oli kauheen näkösiä ja kokemuksesta tiesin, että ne pitää tikata tai ei hyvä heilu. Exä oli juonu kahdeksan lonkkua vaikka sano mulle juoneensa kaks tekstiviestissään aikasemmin. Se ois myös halunnu jäädä mun kanssa sen kämpille nukkumaan. Mä soitin ambulanssin. Exä aluks vastusteli ja sano, että arvas että jos se kertoo mulle niin soitan apua. Tässä kohtaa huomaa taas sen pahan narsismin tai jonkin sairaan mielenvikasuuden miks se tekee mulle noin. Se halus mut vaan sen yleisöks, että saa sääli pisteitä enkä mä pysy erossa siitä. Ambulanssi tuli ja hoitaja laitto siteen käteen suojaks ja sitten meille soitettiin taksi. Mä lähdin mukaan, koska kyse oli itsemurhayrityksestä. Exä ei ois aluks halunnu sitäkään myöntää vaikka mulle se kerto taas suoraan mitä aikoo tehdä ja miks se ei kestä hengissä. Mä pelkäsin ja musta tuntu, että hajoan vieläkin pienemmiks sirpaleiks. Mä olin taas avuton pikkutyttö.
Ensiapupoliklinikka oli toisella paikkakunnalla siihen aikaan illasta eli kymmenen tienoilla. Lääkäri tikkas exän haavat ja kyseli miten sitä voitas auttaa ja miks se yritti itsemurhaa. Siinä vaiheessa mä olin saanu exän uskomaan, että se tarvii hankkia nyt päihde- ja etenkin peliriippuvuuteensa apua. Sillä on 1500 euron pikavipit ja paljon muuta. Lääkäri sano, että ne soittaa exälle psykiatrin ajasta ja sitä kautta se saa apua.
Taksissa exä halus olla lähekkäin ja oikeestaan niin mäkin, mutta siitä syystä koska olin niin huolissani siitä ja oma läheisriippuvuus nautti taas täysin rinnoin siitä, että kidutin itseäni olemalla lähekkäin.
Me oltiin omalla paikkakunnalla vasta vähän ennen viittä aamuyöllä, joten mä jäin exälle yöks, kun en enää jaksanu lähtee pyöräilemään kotiin. Vasta aamulla kahdeksan aikaan tulin kotiin ja yritin hetken nukkua, mutta kissa riehu taas ettei voinu.

Kaiken kukkuraks, kun me ootettiin taksia sillon illalla, sen käden paikkaamisen jälkeen, exä kerto että oli nähny eilen sitä likkaa, jota se yritti perjantaina baarissa ja jota se oli lääppiny. Ne oli katsonu vaan leffaa ja exä sanoo ettei se likka sitä ottas. Minäpä uskon, että ottas, mutta pitää olla yhtä pimee kun minä että sellaseen narsistiin sotkeutuu. Seurustelun alussahan exä oli kuin unelma. Liian hyvää ollakseen totta!
Tänään sitten mä soitin vielä iltapäivällä exälle ja kysyin lähteekö se käymään siellä klinikalla kysymässä peliongelmaan ja velkoihin apua. Se suostu ja me lähettiin. Mä menin sitä vastaan toiselle puolen kaupunkia ja vielä saatoin sen kotiin sen jälkeenkin. Matkalla klinikalle tuli se likka, jota se yritti/yrittää vastaan. Exä oli kauheen innostunu, kun näki sen. Se muuttu heti ihan toiseks mitä se nykyään mun seurassa on.
Klinikalla saatiin lappuja ja puhelinnumeroita mihin soittaa ja joiden kautta velka ja peliongelmat "hoitus".
Sit mentiin exän kämpälle. Siellä mä etin exälle netistä hyödyllistä tietoo ja yritin puhua sille vielä järkee.
Sen jälkeen meni ihan yli. Musta tuntu, että mä kuolen siihen paikkaan. Se likka laitto exälle viestiä ja mä istuin siinä exän vieressä ja kysyin exältä kuka se oli vaikka ei se mulle kuulunukaan. Se valehteli, että se oli sen veli. Mä tiesin ettei ollu ja uudestaan kysyttyäni ja painotettuani, että haluan rehellisen vastauksen. Se kerto, että se oli se likka. Siinä kohtaa musta tuntu taas niin lyödyltä kuin olla ja voi. Vaikkei me ollakaan yhdessä niin silti exän valehtelu satuttaa vitusti liikaa. Mä sentään yritin auttaa vaikkei musta mitään apua olekaan ikinä. Meinasin alkaa itkemään, mutta en halunnu, että exä näkee mun itkevän sen takia. Mä toivotin sille taas kerran kaikkee hyvää ja sanoin, että sillä on nyt työkalut millä se saa elämänsä kuntoon, jos vaan haluaa. Sanoin etten mä enää kykene auttamaan sitä. Heitin heipat ja hävisin ovesta itku kurkussa.
Sen että ovestani kerkesin sisälle lysähdin isolla ruhollani käytävän lattialle ja itkin lohdutonta itkua ja pahaa oloa pois. Itkemisen jälkeen tuli tunne, jota oon kaivannu ja jota ei vielä ihan täysin oo ollu. Tunsin ettei mua vittuakaan enää kiinnosta vaikka se tappas ittensä. En edelleen sitä toivo, mutta mä en enää anna sen satuttaa mua enää yhtään. Mä en sen sairaisiin leikkeihin enää suostu.

Onneks ihan kohta tulee sairaanhoitaja P juttelemaan mun kanssa. Saan purkaa sille näitä paskoja oloja, mutta on tässä jotain hyvääkin. Mä oon nyt ainakin saattanu exän itsetuhoisuuden ammatti-ihmisten tietoon eikä asia oo enää mun kontolla. Mä oon tosissani yrittäny auttaa sitä, mut enhän mä voi pakottaa ketään ottamaan apua vastaan jos toinen ei halua.
Mun ja exän juttu/suhde/auttaminen/ihan kaikki oli tässä!!!! Mä pidän nyt tästä kynsin ja hampain kiinni ettei se pääse enää lyömään henkisesti mua.

Ps. Vielä sen verran, että oli exällä pokkaa eilen ehdottaa seksisuhdetta ja sellasta suhdetta, että ei olla yhdessä, mutta että olisin välillä sen luona yötä ettei sen tarvii olla yksin. Se myönsi senkin, että haluaa mut vaan sen takia ettei halua olla yksin.

Jotenkin mua sattuu nyt ihan vitusti liikaa. Pää on ihan tyhjä, mutta silti liian täys tätä paskaa.. :(

Ezkimo - ilman sua & Raaka-aine - odota ---->  Nää biisit kuvaa hyvin mun ja exän suhdetta vaikkei exä hakannukaan mua. Henkistä väkivaltaa oli senkin edestä.

Oon yrittäny ajatella positiivisesti päivän mittaan. Oon kuunnella hyvää musiikkia ja muokkaillu kuvia. Kävin mä jo suihkussakin ja meikkasin, koska kaveri tulee kolmelta mun luo. Illalla lähen AA-kokoukseen toiselle paikkakunnalle parin tyypin kanssa.

Ainiin exä laitto pari tuntia sitten viestiä. Se ois halunnu tänään illasta nähdä ja jutella asiat selviks. Meidän seurustelun ei kuulema tarvii olla tässä.
Mut kyllä se mun puolesta oli tässä vaikka pahalta tuntuu. Vielä pahemmalta kuitenkin tuntus, jos jatkasin sen kanssa yhdessä oloa. Siitä ei tule mitään onhan se nähty!

Pelkoja ja ahdistusta

Mua sattuu! Rintaa painaa ja hengittäminen on vaikeeta. Kaikki liikkeet tuntuu raskailta ja olo on lyöty. Exä laitto eilen viestiä ja yritti soittaa. Mä en vastannu sille mihinkään soittoihin tai viesteihin edes facessa. Olin varmasti julma niin tehdessäni, mutta kai mulla oli siihen joku oikeus? :( Exä laitteli viesteissään itsemurhasta kaikkee. Kuulema tekee sen pian, tän kuun lopussa. Mua pelottaa ja ahdistaa, kun ei voi varmaks tietää onko se totta vai ei. Mitä voisin tehdä? Mä en tiedä. Mä en kestä tätä epävarmuutta ja pelkoa!!!!
Emmä halua mitään pahaa exälle. Päinvastoin toivon sen saavan itsensä jaloille ja hakevan apua. Haluan, että se saa hyvän ja elämisen arvosen elämän.

Mä sammutin yöks puhelimen. Aamulla aukasin sen  ja huomasin, että exä oli laittanu pari viestiä. Edelleen itsemurhastaan. Mä yritin soittaa sille. Pelkäsin tosissani et se on tappanu ittensä. Mä tärisin enkä voinu enää jäädä kotiin. Syötin kissan ja puin vaatteet päälle ja lähin niin kovaa kun pyörällä vaan pääsin sen luo. Mulla oli vielä sillon sen toinen kotiavain, jonka mä jätin sille. Vielä mulla on sen yks paita, jonka aion ens viikolla viedä postilaatikosta, kun se on koulussa. Exä oli hengissä. Siellä se sängyssään nukku. Ei vaan ollu vastannu puhelimeen vaikka oli kuullu soitot. Halus antaa mulle samalla mitalla takas. Kysyin haluaako se vielä jutella, ei halunnu joten lähdin. Toivotin kaikkee hyvää ja sanoin, että ryhdistäytyy ja korjaa elämänsä oikeisiin uomiinsa. Sanoin vielä, et tsemppiä ja suljin viimesen kerran oven perässäni. Se oli siinä!!!!

Tulin tädille. Mummo oli hoitamassa serkkua. Jäin sinne useammaks tunniks. Lähinnä olin koneella, koska halusin kuunnella musiikkia. Kun kirjotan ja kuuntelen musiikkia saan hetkeks itseni ajatuksista eroon. Ei se aina onnistu, mutta tänä aamuna onnistu. Tuhat ja sata asiaa pyörii mielessä. Exä kun laitto vielä sen jälkeen, kun olin lähteny viestiä, että muistetaan ne hyvät hetket, joita meillä oli ja sydämen perään. Mä oon rikki lyöty. Hajotettu. Tästä kokoominen vie aikaa. Nyt mulla ei oo voimia korjata mitään. Mä haluan vaan näistä ajatuksista pakoon, mutta päihteet ei tuu kuuloonkaan. Vaikka unen tuojia saatankin ottaa illalla, että saisin nukuttua. En kestä nyt todellisuutta. Mä en vaan jaksa. Mua väsyttää, mut en uskalla sulkee silmiä, koska pelkään ajatuksia, jotka alkaa tulvimaan mieleen heti kun silmät suljen.

Tulin pari tuntia sitten kotiin. Siivosin ja nyt pesen pyykkiä. Ainakin kämppä on järjestyksessä vaikka pää on ihan sekasin kaikesta tästä härdellistä, jota toivon etten enää joudu koskaan kestämään. Kyllä tää on ollu sellanen elämänkoulu, että ois voinu vaikka jättää käymättä. Silti jossain pienessä mielessä mulla on usko, että nää asiat järjestyy ja hyvä mun elämästä tulee. Siihen menee aikaa, mutta niin ihmiset sanoo, että se on sen arvosta. Pohjalta on hyvä ponnistaa rikkoutuneena henkisesti kuin fyysisesti.

Tsemppiä teillekin pikkuset <3 Kiitos tuesta ja kannustuksesta. Arvostan sitä suuresti :) <3

Ero

Oltiin eilen juomassa. Poltin vitusti pilvee ja vedin kaksin käsin kaljaa ja lonkkuja. Jätkäkaveri jätti mut illan aikana kahdesti. Kaiken kivan lisäks se halus siinä vaiheessa palata yhteen, kun olin meikannu ja vaihtanu vaatteet baarikuteisiin. Vielä kun sekään sekoilu ei riittäny, jätkäkaveri kävi yrittämään meidän mukana ollutta likkaa. Se hiplaili sitä, osti sille juomista ja lähti sen kanssa kahestaan toiseen baariin tanssimaan. Jätti mut ja lähti toisen naisen matkaan. Jätkäkaveri on nykynen ex vaikka väittää ettei pettäny tms. Mutta mulle riitti sen narsistin touhut.
Mua tosin ahdistaa ja pelottaa, kun se on uhannu tappaa ittensä tän kuun lopussa. Se on yrittäny koko päivän soitella jne, mut mä en oo vastannu. Kävi se pari kertaa oven takanakin. Mä en uskalla olla siihen yhteydessä ettei se saa taas kieputettua mua sen sormen ympärille. Erotahan mä oon siitä halunnukin en vaan tosin näin. Mutta mä pysyn siitä ihmisestä erossa. Se haluais että me molemmat tapetaan ittemme yhdessä. Mä en tiedä tekeekö se itsemurhaa oikeesti vai onko se vaan sen sairas tapa saada mut takas. Mä en tiedä, koska se on ennenkin puhunu itsemurhasta sen jälkeen, kun kaikki meni ihan vituiks.

Mä oon kuulema julma sitä kohtaan, kun en vastaa. Ehkä oonkin, mutta mä pelkään että se löytää tiensä takasin mun elämään enkä halua sitä enää. Se ihminen kuvottaa kaiken sen jälkeen mitä se on mulle tehny ja sanonu.
Eilen vielä viiltelinkin pitkästä aikaa. Jäljet ei oo syviä, mutta kauheen näkösiä silti. Lääkkeitäkin tuli alkoholin ja kannabiksen kanssa vedettyä, siks nukuinkin ilta kuuteen.. tai välillä aina heräilin vessaan ja siihen kun exä soitti ovikelloo.

Mulla on aika tyhjä olo. Toisaalta mä en tiedä mitä pitäs ajatella. Sinänsä vaikka sen takasin ottasinkin, en mä voi sitä pelastaa, kun ei musta oo itseäkään pelastamaan. Silti omatunnolla sen itsemurha, jos se nyt sen tekee. Oon niin väsyny tähän paskaan, että nyt se loppu!!!!
8.10 ois tullu 7 kuukautta yhdessä. Mutta mitäpä väliä sillä ajalla enää on. Mulle ei mitään!!

Käytiin illalla kaverin kanssa tunnin kävelylenkillä ja sen jälkeen pyöräilin tädille ees taas noin 30 minuutin verran. Mitään en oo syöny tänään. Tosin join omenamehua tädin luona. Kaloreita tuli siitä noin 200, sillä kahdessa desissä on 90 kaloria eli vitusti liikaa!!

Nyt mä keskityn pysymään hengissä. Toivon että exäkin tekee niin ja hankkii apua. Emmä sitä enää elämääni halua mutten halua että se tappaakaan itseensä. Pelottaa ja ahdistaa =((

Kärsi läskiperse!!

Sain tehtyä päivän aikana ne asiat, mitä oon yrittäny saada tehtyä jo ties kuinka monta päivää ellen viikkoo! Mä siivosin kämpän katosta lattiaan. Kävin kaverin kanssa tunnin lenkillä, jonka jälkeen lähettiin pyöräillen shoppailemaan mulle tiimarista kartonkeja. Ostin myös cosmopolitanin, jonka lukemisen säästän perjantaille. Se on ikäänkun "palkinto", jos paasto vaan onnistuu. Käytiin myös kirjastossa. Lainasin pari kirjaa. Niin innolla odotan, että pääsen lukemaan niitä! :)

Hyvää päivää haittas jätkäkaverin viestit. Se ois halunnu nähdä tänään vaikka sanoin, että haluan omaa aikaa. Se kuulema tarvii mua. Huoh! Mihin? Siihen, että poltellaan yhdessä pilvee vai seksiin? Hmm. Taidan jättää tänään väliin molemmat. :)

Mä ootan myös sitä, että ilta pimenee, jotta pääsen uudelleen lenkille :) Lähen pyöräilemään vaikka jalat on ihan sökönä siivoomisesta ja lenkistä. Koskee niin et hyvä että pystyn kävelemään. :( Mä niin haluan jalkojeni kuntoutuvan!!!!

Hermojakin on tänään taas testattu. Nimittäin kissa on testannu. Se on hillunu niin, että on meinannu iso peili kaatua ja hajota. Nyt se makaa nojatuolissa pettyneen näkösenä kun toruin sitä sen riehuessa. Leikkikaveria se varmasti on vailla, mutta mä en vaan jaksa leikittää sitä niin paljon kun se tarviis. Oon tosi laiska paska!!

Mun on pakko laihtua. Mua kuvotti kaupungillakin katsoo itteeni näyteikkunoista, joista paisto kuvottava läskilehmä hiihtotakissaan. Oon lihonu kymmeniä kiloja siitä mitä olin. Vaikken vaa'alla käy niin näkeehän sen peilistä. Mun pää ei valehtele tässä asiassa tällä kertaa. Mä nään sen mitä mä oon ja mä en pidä näkemästäni. Mun on laihduttava! No food for me!!!

Nyt vaan pyykin pesua, jalkojen kuntoutusta ja illalla pyörälenkille :) I LIKE! <3

I didn't eat for three days so I could be lovely

Eilen menin mokaamaan, kun en päässy pelkotilani ja ahdistukseni yli. Menin polttamaan pilvee. :( Kaduttaa suuresti. Mulla ois vaja kahden viikon päästä kaiken lisäks huumeseula. Se ei tule olemaan puhdas :( Mulla on kamalia pelkoja kaikista asioista. Pilvi vaan pahentaa niitä. Mä pelkään postia kaikista eniten ehkä tänä aamuna. Pelkään, että sieltä tulee jotain tosi pahaa ja ikävää.

Viime yönä ennen yhtä jätkäkaveri oli laittanu tekstiviestin, missä se sano että mä oon sille koko elämä. Mä en usko sitä. Mulla ei oo enää kauheeta hinkua sen luo tai halua nähdä sitä. Äsken se laitto viestiä ettei ollu menny kouluun, kun sillä on kipee olo. Onko ihme kaiken sen pössyyttelyn jälkeen? :D Kysy kaiken lisäks saako tulla mun luo. Vitut saa! Mä haluan tänään siivota ja sit oon sopinu kaverin kanssa lenkin, jota en peru sen takia, että jätkäkaveri haluaa tulla tänne sotkemaan. Oon tosi törkee ihminen, mutta taas mun suunnitelmat uhkaa mennä pilalle. Kaiken lisäks aina, kun jätkäkaveri on kuvioissa niin siitä ei seuraa mitään hyvää. Aina tulee sanomista. En tosin ole itekään mikään puhdas pulmunen.

Mä oon päättäny, että tänään alkaa kolmen päivän vesipaasto, jonka aikana ei saa syödä mitään tai juoda mitään muuta kuin vettä. Päihteitä ei saa käyttää! Otin aiemmin tänään viis laksaa, jotka saa puhdistaa kaiken mönjän mun elimistöstä. Tuli eilen mätettyä kaksin käsin muromyslistä perunasalaattiin. :( Vitusti liikaa kaloreita ja sekös vasta ahdistaa.

Nyt ei muuta kuin imuri käteen ja siivoomaan! Luuttuan kämpän katosta lattiaan ja sen jälkeen lähen kaverin kanssa lenkille :)

Vielä mä hymyilen voittajana!
I will be skinny again! <3

Tyyntä myrskyn edellä

Nukuin viime yönä aika hyvät unet. Monen monta tuntia. Aamulla väsytti lääkkeiden takia. :(

Selvisin eilen jätkäkaverin luolta ilman pössyyttelyitä tai sitä, että se ois saanu tultua mun luo yöks. Kävin jopa heittämässä lenkin kaverin kanssa ja sen jälkeen sit pyöräilinkin jätkäkaverin luo. Siinä tuli kivasti liikuntaa.. normaalia enemmän :) Illalla vielä suihkun jälkeen kuntoutin jalkojani. En enää syöny illalla mitään, kun päivällä mätin liikaa. Illalla tosin vedin laksoja viis ja vielä tänään skeida lentää. Ihan sekasin maha. Viime yönä heräsin kauheeseen mahakipuun, joka johtu laksoista. Kauheen sekavaa taas tää mun selitys, mutta kaikki tuntuu kaatuvan taas päälle vaikka aamulla oli hyvä fiilis, kun sain tietää että kelalta ja sossusta tuli rahaa.

Käytiin heittää kaverin kanssa lenkki kaupunkiin. Jalat oli vähän sohjona, mutta selvisin koko matkan hengissä. Nähtiin tulomatkalla nokkakolari. Joku vanha papparainen kolaroi nuoren miehen autoo. Oli aika jännän outoo nähdä joku sellanen paukahdus livenä. Ei jääty tuijottelemaan vaan jatkettiin matkaa. Mitä siinä nyt sen ihmeempää ois ollu nähtävää. Ei mitään!

Nyt yritän pysyä pelkojeni kanssa kasassa. Eilen oli ensimmäinen selväpäivä pitkään aikaan ja siitä mä yritän pitää kiinni! Mä en TARVITSE päihteitä! :)
Nää pelot vaan tekee mut hulluks.. pelkään kaikkee mahdollista taas.. =(

Voiko kukaan ottaa tätä pahaa oloa pois? Sattuu.. : ' ((

Kuolema, ahdistus vai pelastus

Oon nukkunu taas enemmän kuin tarpeeks. Nukahdin eilen illalla kymmenen tienoilla ja heräsin ysin aikaan. Kävin pyöräillen kelalla ja kaupassa, tulin kotiin, mätin ruokaa ja menin takas nukkumaan. Heräilin muutaman kerran kattoo telkkaria hetkeks ja syömään. Menin takas nukkumaan ja heräsin vasta viiden kieppeillä.

Oon siitä asti nähny kauhun kuvia mielessäni siitä miten jätkäkaveri pettää mua parhaillaan jonkun kuuman misun kanssa sen luona. Mulla on jätkäkaverin luo vara-avain ja ajattelin, että jos menisin sinne "yllätys"-käynnille. Yllättäsin ne sängystä ja saisin hyvän syyn jättää jätkäkaverin. Järjellä jos ajattelee niin mulla on tosi pahoja vainoharhoja mustasukkasuuteni takia. Mä oon tosi läheisriippuvainen jätkäkaverista. Musta tuntuu, että murskaannun näiden sekavien mielikuvieni alle. Ei olla nähty eilisen jälkeen ollenkaan. Ei mulla ikävä oo, mutta jotenkin tuntuu, että tarviin jätkäkaveria kestääkseni tän ahdistuksen. Mulla on ikävä vain laihuutta! Mä tahdon laihtua!!!! Tällä mättämisellä en ainakaan laihdu. Lenkillekin tekis mieli, mutta jalat on kiukutellu perjantaista lähtien, kiitos baari-illan. Mua pelottaa etten ikinä kuntoudu kunnon lenkkikuntoon. Pitikin v*ttu hypätä! Kunpa voisin palata ajassa taaksepäin ja tehdä asiat toisin. Tuskin tekisin kuitenkaan, mutta itseään on kiva kiusata että voikunpa-en-ois-menny-tekemään-niin-ajatuksilla! Oon ***** tyhmä läski lehmä!!

Jatkan itkumusiikin kuuntelua ja haaveilen menneestä ja paremmasta tulevasta, jota mulle ei kuitenkaan koita koskaan.

Vituiks vai vatuiks

Viime yönä tuli nukuttua oikein olan takaa. Heräsin vasta ysin jälkeen aamulla. Saatiin myytyä jätkäkaverin ja mun sohva. Sain puolet rahoista.. luojan kiitos siitä! Nyt on rahaa ainakin kaikkeen tarvittavaan ruokaan jne. Yritän olla tuhlaamatta niitä ryyppäämiseen.

Tänään lenkki jäi väliin, mutta aamulla jumppasin jalkojani jumppanauhalla. Haluan, että jalat kuntoutus pikimiten, mutta malttia pitäs löytää jostain.

Polteltiin illasta pilvee ja mä mätin taas muromysliä lautasellisen, leipää varmaan paketillisen, ketsuppia, levitettä, kurkkusalaattia ja kinkkuviipaleita. Kuvottavaa - tiedän! Söin mä yhen pienen makkaran palankin ja tonnikalasalaattia muutaman haarukallisen :(

Mua ällöttää syöminen. Mä haluan vaan juoda kylmää ja raitista vettä. Musta tuntuu, että mä likanen niin sisältä kuin ulkoa. Mä tahdon puhdistautua. Vaikka mä peseydyn silti mä tunnen olevani likanen paska!

Mun on pakko laihtua!!

Huomenna pitäs mennä AA-kokoukseen, mutta en tiedä uskallanko yksin, jos yks likka ei mene mun kanssa sinne samaa matkaa. Yksin on tosi tosi vaikee mennä.. sillon en ainakaan uskalla mennä. Naamakin kukkii ja elämä on viikonlopun jäljiltä sekasin. Tai pää on. Masentaa ja ahdistaa. Perjantaina tuli ryypättyä kaks viinipulloa ja lisäks siideria baarissa. Pilvee ja tupakkaakin meni kännissä.

Mun pitäs päästää irti.. mikään ei sido mua enää jätkäkaveriin. Mä en halua olla yks niistä naisista, jotka jää vahingolliseen parisuhteeseen.

MÄ HALUAN ELÄMÄN JOHON EI KUULU PÄIHTEET JA ELÄMÄN JOSSA MÄ OON LAIHA!

Musta tulee vielä laiha!!!!!!!!!!!!!!!!

Selvisin

Eilinen oli mennä päin persettä, kuten yleensä tähän mennessä jokainen päivä. Olen käyttänyt päivittäin alkoholia tai/ja kannabista. Seuraukset huomaa monesta asiasta enkä ole niistä kovin iloinen. En tosiaankaan.

Eilen aamulla tulin kissan kanssa omalle kämpälle ja vietin päivän pyykkiä pesten ja ystäväkin pyörähti kylässä parin tunnin verran. Olo oli suht hyvä siihen asti kunnes jätkäkaveri soitti ja pyys luokseen. Vastasin tietysti vanhan kaavan mukaan, että tulen! Vaikken olisi halunnut. Jätkäkaveri haki mut ja mentiin sen luo, jossa jätkäkaveri rupes melkein heti etsimään jointin tekovälineitä. Mä ajattelin itsemielessäni: se oli tässä nyt sitten, en olekaan selvinpäin tänään vaikka halusin. Ajatukset pyöri päässä sairasta vauhtia ja sain jotenkin itseni pysymään erossa polttamisesta. Olin ehkä tunnin verran jätkäkaverin luona kunnes lähdin kävellen kotiin vaikka näillä kipeillä jaloilla ja selällä kävely on välillä etenkin niillä mun paskoilla kengillä helvetillistä. Pääsin kotiin. Ahdistus tuntu koko kropassa. Aukasin läppärini ja kuuntelin musiikkia ja katselin jätkäkaverin ja mun yhteisiä videoita. Itkin ja musta tuntu, että tartun luuriin ja soitan sen hakemaan mut sen luo takas. Muistin erään psykiatrin sanat: "paha olo menee ohi", ja jätin soittamatta.
Päätin lähtee pyöräilemään/kävelemään vähäks aikaa ennen Criminal Mindsin alkua. Olo oli lenkin jälkeen hikinen, märkä ja vitun HYVÄ! Mä tein sen! Mä en käyttäny päihteitä eilen enkä mä ite ottanu jätkäkaveriin yhteyttä, että nähtäskö. Fiilistellen menin suihkuun ja vedin yökkärin päälle. Venyttelin ja jumppasin jalkojani (kuntoutin). Criminal Mindsia ehdin katsoa ehkä puolen tunnin verran ennenkun jätkäkaveri sitten soitti. PRKL ajattelin!! Tietysti se halus tulla yöks ja mä en osannu kieltäytyä vaikka edelleen olisin halunnu. Olisin halunnu vallata ison sänkyni yksin isolla ruhollani! Vitutti kun jätkäkaveri tuli pilvipäissään mun luo. Ei me muuta sit tehty kun nukutiin, onneks!
Aamulla se lähti kouluun vaan syömään. Se sano, että mun pitää soitella sille. Vitut soita! Mä en tahdo nähdä sitä tänään. Mä haluan elämän ja jätkäkaverin kanssa mä en saa sellasta elämää johon ei päihteitä kuulus.
Mä rakastan jätkäkaveri todellista minää, mutta en sen ongelmapuolta, joka mustakin löytyy. Molemmilla ongelmapuoli on niin pinnassa ettei meidän seurustelusta seuraa mitään hyvää.. tää on vaan molemmin puolista läheisriippuvuutta, jota mä en tahdo enää ruokkia. Mä tahdon olla sinkku, toipua päihdeongelmastani, korjata välini läheisiin ja saada elämäni kuntoon, etenkin itseni kuntoon.

Mä oon rikkinäinen lasimaljakko, jonka paloja saa korjata vielä tuhannen vuoden päästä. Mä oon rikki enkä mä eheydy, jos mä en tee jotain. Vaikka tää päivä nyt kusis, että jätkäkaveri tai mun oma mieli saa mut houkuteltua päihdepolulle niin mä oon ilonen siitä, että onnistuin eilen, sillä yksikin selväpäivä on mulle ihme nykyään! Mulla on menny melkein viimeset pari kuukautta niin ettei selviä päivä oo ollu juur lainkaan. En itse asiassa edes jaksa muistaa, kun oon koko ajan sekasin päihteistä tai selviän niistä. Not good!

..Söin muuten aamupalaks desin ruispuuroa, josta tuli löysää kun mikä. Sekaan laitoin voipalan ja lisäks söin omenan. Maha on ihan sekasin kaikesta.. etenkin eilisistä laksoista :(

Tähän päivään mä lähen ilosin, reippain ja hieman väsynein mielin! Ulkona sataa vettä, mutta sehän ei mua jaksa onneks tänään masentaa ja kiitos kuuluu eiliselle selvälle päivälle ettei nyt oo armotonta masennusta/hermoraunio oloa. Mä oon ees tän hetken ilonen <3

Suuntana järki

Oon ollu jo pitkään uppoavassa laivassa. Olen seilannu paikasta toiseen tukkaputkella ymmärtämättä mistään mitään. Ehkä olen ymmärtänyt vähän liikaakin, kun voimat hiipuu, kun tietää mitä pitäisi tehdä, mutta kroppa ei tottele. Tunteet ovat ohjanneet mun laivaa. Olen tällä hetkellä myrskyn silmässä, mutta näen pelastajia, jotka tahtoo mua auttaa.

NYT MÄ TARTUN NIIDEN KÄTEEN ENKÄ PÄÄSTÄ IRTI.

Mulle on tapahtunu aivan järjettömästi paskaa kuin jotain hyvääkin tässä viimesen postauksen jälkeen. Mä oon ihan hukassa, mutta mä toivon osaavani nyt lähtee tallaamaan sitä polkua joka mua kannattelee elämässä eteenpäin. Nyt mä oon päihdehelvetissä, parisuhdehelvetissä, omanpäänhelvetissä.
Mun perhe katkas muhun välit ja se on ok. Mäkään en tässä elämäntilanteessa halua olla niihin yhteydessä. Mä sekoilen niin paljon ettei mun kannata nyt muuta kuin käydä NA- ja AA-ryhmissä ja jutella ammatti-ihmisille, jotka auttaa mua. Jätkäkaverin mä joudun heivaamaan. Mä oon yrittäny tehdä sitä jo liian pitkään, onnistumatta siinä. Nyt mä haluan onnistua. Mä jätän sen narsistin, joka on myös niin ihanan ihana ettei siitä voi luopua, mutta mun täytyy jos mä haluan elää.

Tästä alkaa nyt jokin. En tiedä vielä itsekään mikä, mutta toivon sen olevan jotain hyvää.

Ps. Mun rakas kissavauveli täytti eilen 6kk <3 I love my cat <33

Tuparit

Oli kyllä sellanen viikonloppu niin hyvässä kuin pahassa, että kiva ois ottaa se uudestaan!
J nuoleskeli veljensä tyttöystävää ja minä lapsellisena kostamaan perässä J:lle ja nuolin sen veljee. Vittu oikeesti miten naurettava mun ja J:n suhde on. Ei tätä voi sanoa suhteeks. Ei tässä oo luottamusta ollukaan eikä rakkautta. Molemmin puoleista läheisriippuvuutta! Mä oon alkanu inhoomaan J:tä.
Juotua tuli perjantaina ja lauantaina senkin edestä! Eilen pilvee ja tänään myös. Mä oon niin IN-LOVE J:n kaveriin :D Tunnen miten teinivaihe pukkaa päälle. On niin kova meno joka kiihtyy koko ajan vaan että tästä ei hyvä heilu. Mä oon niin siinä oravanpyörässä taas etten näe puilta metsää. Ehkä tää päättyy paremmin kun hyvin tai sitten ei. Mä oon vaan niin väsyny tähän ainaiseen yrittämiseen etten aio enää yrittää vaan teen asioita ja ehkä sit tapahtuu jotain hyvää tai pahaa, mutta mä en jaksa enää pettyä itseeni, J:hin saati elämään. Mä annan vaan mennä..

Kuulumisia

Heippa!

Pahoittelen etten ole käynyt kirjoittelemassa kuulumisia. On ollu niin kova meno - huonompaan suuntaan - ettei ole kiinnostanu mikään. Tässä on tapahtunu kaikenlaista enkä kaikesta jaksa avautua. Sen voin kertoa, että päihteet on suuri ongelma. Pilveä poltan liikaa ja liian usein. Oon löytäny siitä uuden ulottuvuuden, sen keveyden, jota viina ei enää tarjoa. Vahvemmat aineet kiinnostaa ja saisinkin niitä J:n isoveljen kautta aivan taatusti. Pelottaa oma meno ja meininki, mihin tää johtaa. Mä en haluais upota enää yhtään syvemmälle tähän helvettiin, mutta jokin siinä kiehtoo, liikaa. Vaikeaa irrottautua.

Pitää yrittää elää päivä kerrallaan. Elää ja antaa muiden elää. Ei tässä muu auta. Eilen oli melkein viikkoon ensimmäinen päivä ilman viinaa tai pilvee. Tänään toinen. Onneks pilvi loppu eikä lisää oo varaa ostaa.
Taukoo hengähtää ja selvittää ajatuksia etten enää jatkas käyttöö.

J on lähdössä veljensä kanssa perjantaina Helsinkiin jonkun jätkän tupareihin. J pyys mukaan, mutta mä en aio lähteä. En halua juomaan. Sitä ois sit koko viikonloppu ja ens viikko ois jo etukäteen pilattu, ahdistus-masennuksella. Mä jään kotiin ja keksin itelleni tekemistä. Ajattelin mennä nuortenkahvilaan perjantai-iltana. Oon joskus ylä-aste ikäsenä käyny siellä ja siellä on ihan kivaa. Ainakin jengi on selvinpäin.
Mä oon tullu siihen tulokseen, että tahdon kroppani timmiin kuntoon ja mieleni terveeksi. Mä tahdon päästä J:stä eroon eli erota.
Ainiin ette tienneet sitäkään, että me mentiin kihloihin 8.elokuuta. Ens kuun 8.päivä tulee puoli vuotta yhdessä. Sekin liikaa silti liian vähän. Luulin J:n olevan elämäni rakkaus, mutta ei se ole :(
Tää on vaikeeta, kun pelkään yksin jäämistä ja vastuunottamista. Kuka musta sit huolen kantaa? Mä ite.. mutta en oo koskaan osannu ottaa aikuisten oikeesti itestäni vastuuta aina joku on ottanu sen loppupeleissä mun puolesta. Esim. vanhemmat ja nyt J. Ehkä on aika aikuistua.

Miks sitten J ei ole oikee mulle?
- Sillä  on paha peliriippuvuus, se ei halua koskaan lopettaa bilettämistä saati pilven polttoa. Sen pitäs saada olla sillon päissään kun haluaa ja mun pitäs vaan hyväksyä. Kaikki muukin painaa täs suhteessa: mun ongelmat, J:n narsismi.. me ruokitaan toisissamme jotain sellasta mikä ajaa meidät molemmat tuhon partaalle. Ainakin niin on muun muassa sanonu yks sairaanhoitaja joka käy mun luona juttelemassa. Yrittää auttaa mua jaloilleen. Mä oon sen kyl muutenkin tienny mutten oo halunnu myöntää. Oon halunnu uskotella itelleni, että kyllä tää suhde tulee toimimaan. Vois se ehkä tullakin, jos J tajuais ettei se voi jatkaa nykystä linjaa loputtomiin niinkun en mäkään, mut mä sentään tiedostan tilanteen.. jotenkin.

..ja tiedän ettei pelkkä J:n jättäminen ratkaise mun ongelmia. Niitä on ollu kymmenen vuotta ennen J:tä ja on sen jälkeenkin, mutta aion saada elämäni nyt omiin käsiin ja antaa elämälle mahdollisuuden.

Tää leikki saa loppua.

Keskiviikko

Tänään söin desin puuroa mehukeiton ja rasvattoman vanilja jogurtin kanssa sekä neljä paahtoleipää voin ja leikkeleiden kanssa. Oksettaa! Oon niin kuvottava sotanorsu!

Aamulla katoin täydellisten naisten 8.tuotantokauden loppuun. Sen jälkeen aloin pakkaamaan kamoja laatikoihin ja jätesäkkeihin ja siivosin. Äsken sain aikaseks käydä suihkussa pesemässä eilisenkin päivän liat pois.

Mä oon päättäny, että lykkään kouluun menoa ainakin tammikuuhun asti keinolla millä hyvänsä. Ei musta oo vielä palaamaan koulun penkille.

Tänään mä en enää syö mitään.

Myöhemmin tänään hakemaan tädin kanssa lisää muuttolaatikoita ja sit yksin lenkille.

Oravanpyörä

Eilen tuli vedettyä hävyttömät perseet. Ryypättiin J: ja J:n veljen kanssa tai oikeestaan J vaan poltti pilvee. Käytiin J:n veljen kanssa baarissa ennen sen sulkeutumista. Juotiin ja pelattiin bilistä.
Me valvottiin aamuun asti. Käytiin me hetki istuu J:n kämpillä. Liikuttua tuli enkä syöny eilen muuta kun kaurapuuroo ja vanilja jogurttia. Tiedän miten paljon lihon alkoholista. Mun oravanpyörä taas on valmis! Vauhti vaan kiihtyy..
Mua ahdistaa paino ja syöminen. En halua syödä, silti söin "nälkääni" kolme paahtoleipää ei-niin-ison-rasvakerroksen kanssa. Mä en saa syödä enempää.. mun pitää oksentaa, jos syön. Mun täytyy olla vahva!!

Peilikuva on niin kauhee, että mun tekis mieli vaan itkee ja leikellä läskit pois. Mä vihaan itteeni!!!!

älä syö, älä syö!

Voiko olla todellista, että taas neljä päivää kulu hujauksessa! Koomassa. Sohvan pohjalla maaten. Pilveä poltellen. Juoden alkoholia. Ahminu ruokaa. Ahdistunut. Pelännyt.

J on vaikuttanu samanlaiselle kuin sairaalassa - ihanalle. Sellaselle että se sanoo kauniita juttuja, ottaa mut huomioon ja pitää hyvänä. Outoa. Mistä nyt tuulee?? Pelottaa, että se pettää.

Tänään en polta pilvee enkä en ryyppää. Oon syöny jo tänään kaurapuuroo ja rasvatonta vanilja jogurttia muutaman desin yhteensä.

Kaikki hajoaa käsiin ja mä vaan lihon koko ajan. Ruoka on myrkkyä! Kalorit on myrkkyä!

Käteni ahtavat ruokaa kaksin käsin lärviini.

Tunnen miten  kurkkuni palaa.

Venynyt vatsalaukkuni inhoten vastaanottaa mättöä.

Sinne meni kaurapuuroa, rasvatonta vanilja jogurttia, sokeritonta mehukeittoa - ainoat turvaruoat.

Sitten menee ruisleivän puolikas ja paahtoleipä rasvaa täynnä ja molempien päällä lihottava leikkele.

Rasva tukkii suoneni.

Sitten ahdan mahan paisuessa hervottomaksi läskipalloksi vielä kanaa ja riisiä kamalan ketsuppi ja sinappi määrän kanssa. Unohtamatta kolmee nakkia, jotka vedin suustani alas.

Liikaa kaloreita! Liikaa!

Laksoja perään.

Ei yhtään liikuntaa.

Pakko mennä huomenna aamusta salille muuten mä tuun hulluks.

Tai mä oon jo :(

Suunnitelma onki loppu päivälle käydä ostamassa ei-sallittuja ruokia kuten leipää ja polttaa pilvee.

Me ei olla sekstattu J:n kanssa kolmeen tai neljään päivään.

Vaan siks kun mulla on läskiahditus.

Koska mä oon kuvottava läski Mooses ja koska se ei tunnu hyvälle tällasen mättöputken jälkeen :(

Kohti huomista epäonnistuen lisää.

Ei tää lopu ennen kun mä alan tosissani paiskimaan töitä!!

Kuolisinpa..

Sun pitää....

"Tänään sä meet salille, kun eiks me niin eilen sovittu?" "No ei kyllä sovittu eikä tää läski nouse tästä sohvalta mihinkään." J pitää mua megaläskinä! Ootko nyt tyytyväinen läskiperse! Kato J:kin huomaa sun lihoneen! Se pitää sua kuvottavana. Häpeä! Juokse ja laihdu ihrakasa! "Viikonloppuna sä meikkaat joku päivä." "Enkä meikkaa, kun on hirvee olo!" Niinpä! Kato nyt mitä sä Peppiina oot saanu aikaan! J huomaa sun rumentuneen, lihoneen ja vanhentuneen. Ei se sua halua! Se sanoo välillä kauniita sanoja sulle, mutta vihaa sua silti! Ei sua kukaan rakasta senkin kuvottava läski!!!! Laihduta! Etkö sä tajua, että nyt jos koskaan on korkee aika laihduttaa! Tee jotain. Mee lenkille, vedä laksoja, pilvee!

Pakko tehdä jotain tai pitää nuppi sekasin. Pilvessä. Pienen pienissä pilvilinnoissa, joissa ei tunneta sanaa epäonnistunut läski. Silti vaikka missä olisin tai mitä tekisin olen lihava!! Tästä on vain kaks ulospääsy mahdollisuutta; laihtuminen tai kuolema. Vielä mä en halua kuolla, mä haluan laihtua!

Mä ahmin eilisenkin päivä vaaleeta leipää paksuine voi kerroksineen. Kyl muhun uppos pari ruisleipääkin. Leikkeitä, rasvatonta vanilja jogurttia, nakkeja, lenkkimakkaraa, sinappia, ketsuppia, maitoo. Mä vaan makasin eilisen päivän J:ta kotiin odottaen ja toivoen, että se tois lisää pilvee mukana. Toihan se! Söin ihan liikaa ja kaikkee mikä ei oo sallittua! Ainoa sallittu ruoka oli jogurtti. Oon heikko luuseri! Sorrun aina syömään, koska mulla ei oo itsekuria yhtään. Mä oon läski. Sotanorsu kuvottavuus!

Miten mä laihdun? Miten mä saan itsekurin kasaan? Miten mä laihdun nopeesti ja tehokkaasti? Kuntoutuuko mun jalat ikinä lenkkikuntoon? Kertokaa mulle pikkuset, kertokaa! Hukun tähän suohon.

Mieli tekee pilvee.. ei voi vetää ennenkun sairaanhoitaja on käyny puhdistamassa oikean jalan kantapään haavan. Meidän kämppä haisee aina ihan pilvelle, kun läpiveto on huono eli tuulettaminen ei oikein onnistu hyvin. Parveke on montussa. Eihän siellä ilma kulje.

Mä vedän pilvee heti kun sairaanhoitaja lähtee. Poltan ja ootan J:tä kotiin. Mä haluan muuttaa jo. Mä oon jumissa kropassani. Mun pitää muuttua.. laihtua!!

Tiedättekö tunteen, kun tiedätte että nyt kannattas jarruttaa, mutta silti ei tahdo jarruttaa. Haluaa vaan syöksyä pää edellä seinää päin vaikka on tiennyt että jos jatkatte, se ei johda mihinkään hyvään.

Mulla on sellanen tunne. Mun pitäs jarruttaa, mut vauhti on niin kova. Mä en osaa pysäyttää tätä hyrrää joka pyörii pilaten kaiken tieltään - minutkin. Sillä on tappava voima. Mä oon sitä heikompi.

Oon unhoittanu kaikki suunnitelmani siitä etten juo kuin kerran kuukaudessa. No nyt parina iltana on tullu yks olut juotua ja se on paljon se! Kun oli tarkotus olla kokonaan ilman alkoholia. Tupakkaa oon polttanu pilven seassa. Nyt en enää laita puruja sekaan vaan poltan vaan kukkaa vaikkei sitäkään pitäs poltella enää. Yli viikon jo pössyytelly putkeen. Ei hyvä heilu tästä! Mun suunnitelma lisätä liikuntaa ja vähentää syömistä/lopettaa ja kertoa täällä tarkasti mitä oon syöny, on kusu ja pahasti. Enhän mä turvonneena läskikasana löydä tarpeeks isoja vaatteita päälle, jotta voisin lähtee ulos. Enhän mä kehtaa mennä ihmisten ilmoille, kun kaikki näkee mun lihoneen. Enhän mä voi vähentää syömistä saati lopettaa, kun mun pitää pahentaa kaikkea syömällä. Ei mulla oo itsekuria tai hallintaa elämässäni yhtään tällä hetkellä. Mitä väliä jos syönkin. ON SILLÄ! Pää vaan heittää tekosyitä tekosyiden perään! Mä en oo jaksanu pitää kirjaa syömisistä tarkasti, koska sekoon laskuissa. Oon syöny niin paljon! LIIKAA!!!!

Kaiken kukkuraks äiti laitto aamulla viestiä. Mä soitin sille. En jaksanu näpytellä viestiä. Oon ihan liian laiska!! Mukavuuden halunen ihrakasa!!

Äiti kysy: "Joko se J on eristäny sut kaikista läheisistä, kun susta ei oo kuulunu mitään?" Just, sanon minä! Äiti kun pitää J:tä narsistina. Eihän J voi olla. Ei voi! Vai voiko?

Pitää nostaa lihonut läskiperseeni sohvan pohjalta laittamaan pyykit koneesta narulle. Hah, no sain mä tiskattua! Siinä kulukin varmaan nolla kaloria. LÄSKIN LIIKUNNAT :(