..mutta en liikaa innostu. Pelottaa ja ahdistaa juomattomuus ja se, että jos epäonnistunkin ja ratkeen juomaan. Tänään tosiaan ollu kauhun sekavien ja vitutuksen sekä ilonpäivä!
Aamulla raahaudun yhdekstoista aa-kokoukseen, jossa kerkesin olla 40 minuuttia ennenkun säntäsin kosmetologille. Lähdin 50 euroa köyhtyneenä, mutta tyytyväisenä siistien kulmakarvojen sekä uuden kulmakynän kanssa kirjastoon, jossa luin kirjan narsismista. Toisen narsismista kertovan kirjan lainasin ja suuntasin pyörän keulan tädin luo, jossa oli mummo ja serkut. Juttelin mummon kanssa puolisen tuntia kunnes lähdin kotiin. Kotona lueskelin 12 askelta loppuun ja ennätin jutella äitinkin kanssa puhelimessa puoltoista tuntia. Sai hyvin kerrottua kuulumiset niin hyvät kuin huonotkin tosin en ihan kaikkea vuodattanu. Kuuden maissa lähin kaupunkiin, jossa näin kaveria (exän veljeä). Saa nähdä miten meidän ystävyys onnistuu ilman, että mun tarvii olla exän kanssa tekemisissä. Kyllä me exän veljen kanssa sovittiin selvät pelisäännöt. Sanoin etten halua exää elämääni vaikka onhan se ristiriidassa sen kanssa, että kuitenkin oon exän veljen kanssa tekemisissä. Me katottiin Muumio-leffa ja polteltiin joka välissä röökiä. Ei hyvä.. ei ois pitäny ostaa röökiä tänään, mutta teki mieli. :(
En udellu pahemmin exästä mitään, koska se ei oo tosiaankaan mitenkään järkevää.. Kuitenkin exän veli kerto, että exä oli sanonu sen uutta naista täydelliseks. Hmm. Niinhän se exä sano mustakin. Onneks kukaan ei oo täydellinen, silti se sattuu ihan vitusti liikaa ja ahdistaa. Se likka ei kuulema halua mun exän kanssa mitään vakavaa, mutta sanokaa mun sanoneen niin kyllä exä saa sen kieputettua pikku rillinsä ympärille ennenkun se likka kerkee kissaa sanoa.
Kaiken huvittavuus oli viesti tänään exältä ennenkun näin sen veljee. Exä laitto jotenkin näin: "anna mulle anteeks. Mä en voi elää tän kanssa." Ja jotain muuta paskaa. Valhetta!! En vastannu vaan poistin viestin melkein samantien puhelimesta. Tänään on kuitenkin ollu jotenkin sellanen olo, että tekis mieli soittaa exälle ja jatkaa sitä vitun ahdistavaa sekoilua sen kanssa. En kuitenkaan ottanu siihen yhteyttä vaikka lähellä on ollu. Mä en ymmärrä miks mun pitää sekottaa ja hajoilla pääni sisällä näin pahasti kaikki asiat. Mä oon ihan hajalla taas. En tiedä tuleeko exän veljen ja mun ystävyydestä mitään vai onko se tyhmää edes yrittää olla ystäviä. Aika näyttää. Mutta jos liian pahalta alkaa tuntua niin pistän välit poikki. Mä en jaksa tätä paskaa enää yhtään vaikka itehän mä hämmennän koko ajan. En vaan osaa olla ilman suurta draamaa. En halua tätä tunteiden vuoristorataa, mutta en vaan osaa lopettaa tai sitten en oo valmis lopettamaan.
Exän veli kerto myös, että exä oli sanonu sille et puhuu mulle järkee ja yrittäs saada mut vastaamaan/ottamaan yhteyttä exään. Exä kuulema haluaa olla mun kanssa ystävä, mut jokainen meistä tietää ettei se ole mahdollista saati järkevää. Tänään tajusin lukiessani narsismista, että sellanenkin sairas suhde ja sekoilu on oikeesti omalla mielenterveydellä ja hengellä leikkimistä. Ei narsisti jätä ketään imettä kuiviin. Narsistille ei riitä mikään vaikka miten täydellinen ja ihana ois.
pistepiste-imee kuiviin
Mä söin tänään aamulla banaanin ja illalla kaks riisikakkua voin kanssa. Olo ollu ihan kauhee tänään syömisen jälkeen. Menkat turvottaa ja olotila on menkkojen takia vähän vituttava.
Sahaan kaikessa taas kovasti laidasta laitaan vaikka yritän pitää mielentilani koholla. Jotenkin tuntuu ettei tästä kaikesta paskasta voi selvitä. On ollu niin epätoivosia ja itsemurha fiiliksiä. Ois varmaan parempi kuolla. En tosin halua sitäkään, mutta tää ahdistus on jotain sanoinkuvaamattoman kauheeta kestettävää. Kuitenkin 12 askelta väittää, että ahdistuksen ja tuskan kautta saa mielenrauhan. Uskallan vielä tässä vaiheessa epäillä sitä syvästi. Nyt en usko mihinkään muuhun kuin tähän kiduttavan ahdistavaan oloon.
Miksei se jätkä johon tutustuin maaliskuussa (exä) ollutkaan elämäni pelastava ritari? Miks mulle kävi just näin? Mua ei ilmeisesti voi rakastaa kukaan tervepäinen. Mä oon täys paska, jos totta puhutaan.
Ps. Just exä laitto viestiä: "Miten sä pystyt tekemään mulle näin. Mä en ikinä jättäny sua yksin :'( aina sovittiin,...". Mitähän tuosta ajattelis tai sille vastais. En edelleen vastaa mitään vaikka oisin miten paska tai julma tahansa. Mä en vaan voi. Mä en halua sitä ihmistä elämääni enää vaikka mä kaipaan sen sitä liian-hyvää-ollakseen-totta-puolta. Tää on niin vitun vaikeeta etten tiedä miten kauan mä kestän.
Ja voi kuinka mä haluankaan laihtua!! :'( ..eihän se surkuttelu ja itsesääli oo ennenkään auttanu laihtumaan. Ei auta nyt eikä auta jatkossakaan. Pitäs vaan jaksaa liikuttaa läskipersettäni enemmän!! Oma vika, kun ei paino tipu. Mitäs syön niin paljon. Vituttaa, kun syömisessäkään osaa pitää kohtuutta.
Olipa taas vuodatus. Ehkäpä tää olo helpottaa joskus. Toivottavasti tuun näkemään sen päivän. Maybe someday I could be free! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! <3