Exää - vitutusta ja helpotusta

Alotan taas kertomalla exästäni, joka niin ihanasti ahdistellen eilen soitteli ja laitto tekstiviestejä vähän väliä. Jopa sen veli laitto viestiä, että mun pitää ottaa yhteyttä exään. Mä en soittanu vasta, kun kymmenen jälkeen illalla, viestin jälkeen, jossa exä kirjotti näin: "Ja paras vastata siihen luuriin tai tapahtuu jotain ikävää". Sinänsä tuo sen viesti ei herättäny pelkoa, mutta tahdoin lopun sen ahdistelulle, koska se ei enää juuri missään määrin edes piristäny mieltä, että se "kaipailee".
Soitin ja sovittiin, että tavataan vielä sillon illalla/yöllä. Exä sano muuttuneensa ja olleensa sekasin ja siks sekoilleensa mun ja sen uuden naisen välillä. Mä en usko mitään mitä se sano, koska kaikki on sen sairasta pyöritystä. Kysyin mitä se musta haluaa niin se vastas, että haluaa anteeks annon multa ja olla kavereita. Siihen mä vastasin, että se saa anteeks antonsa, jos se sitä helpottaa ja, että ystäviä ei voida olla. Sanoin, että EHKÄ jossain HAMASSA tulevaisuudessa, jos se todella näyttää muuttuneensa.
Me katottiin vielä sen luona leffa. Olin vähän ennen kolmee yöllä kotona. Helpotti, sekotti ja ahdisti - kaikkea yhtä aikaa - exän tapaaminen. Nyt siitä ei oo sen jälkeen kuulunu. Mä aion jatkossa vastata hyvin neutraalisti sen viesteihin ja puheluihin, jos vastaan ollenkaan, sillä tein selväks, että en tässä elämän vaiheessa halua olla sen ystävä. En tosiaankaan. Vielä ennen kotiinlähtöö se halus halata. Se ei oikein sytyttäny, enemmän vaan ahdisti.
Joka tapauksessa tänään sairaanhoitaja, joka kävi mun luona ennen neljää, sano että toimin ihan oikein. Tosin itsekin tiesin leikkiväni tulella, mutta selvisin ns. voittajana enkä lähteny exän pyöritykseen mukaan. Tein rajat selviks ja nyt jos se ei tajua niitä niin oma on ongelmansa. Ei mustakaan kiva ollu olla vastaamatta sille, mutta eipä ollu mielekästä soittaakaan tai nähdäkään sitä.

Ennen tätä exä sekoilua näin sen veljee ja se kerto, että exä ja likka on pannu eikä sitä likkaa enää kiinnosta exän kanssa alkaa mitään vakavaa. Ne on kuulema vaan kavereita. Kuulin myös kaikkee muuta paskaa, mitä en ois halunnu kuulla. Mä en aio enää tapailla sen veljee kaverina. Tulen taatusti törmäämään siihen salilla, mutta en aio jutella, kun välttämättömät kuulumiset ympäri pyöreesti sille. Sekään ei osoittautunu luotettavaks vaikka senhän mä tiesinkin jo ennestään. Halusin vaan testata sitäkin osaako se olla luottamuksen arvonen, ei osannu, joten that's it.

Kävin myös serkun kans alle tunnin lenkillä ja kävin pyöräilemässä ja tapasin kaveria.

Tänään mä oon nukkunu yli puoleen päivään ja vieläkin hillun yökkärissä. Siivosin ja oon lukenu kirjaa. Sit kun kaveri soittaa meen tapaamaan sitä. Aa-kokoukseen en tänään mene vaikka mieli tekis. Tekosyitä kyllä löytyy ja kaveria haluan nähdä, joten vaihtoehdot on rajalliset. Ahdistaa ja läskiahdistaa. Helpottaa, mutta silti masentaa. Koko ajan pimenee ja mieli sitä mukaa ahdistuu. Kelalta tuli tänään monta kirjettä joista en tajunnu taas mitään. Vitusti takasin perintää. En taida saada mitään sairaspäivärahaa tässä tai seuraavissakaan kuukausina. Se ahdistaa ja ottaa nuppiin!! Vittuvittuvittu! Miten paljon ne perii takasin, en tajua.
Oon niin sekasin taas, että tekis mieli tappaa itteni tai paeta vaan kaikkee viinaan tai peiton alle.

Ehkä huominen on parempi päivä tai sitten ei. Läskipallona pitää jo ysiltä aamulla olla kampaajalla. En tiedä edes miten leikkautan hiukseni. Ahdistaa, jos kampaaja leikkaa hiukset liian lyhyiks tai muuten vaan vituilleen etten tykkää niistä. Meen uudelle kampaajalle, joten en osaa sanoo millanen se on.. vittuvittuvittu siinäkin asiassa. Voiko tää ahdistus joskus helpottaa? Voisinko mä ihan oikeesti joskus laihtua ja alkaa pukeutumaan niinkun ihminen? Mä en kestä tätä paskaa näin läskinä!! :'(