Keskiviikko

Tänään söin desin puuroa mehukeiton ja rasvattoman vanilja jogurtin kanssa sekä neljä paahtoleipää voin ja leikkeleiden kanssa. Oksettaa! Oon niin kuvottava sotanorsu!

Aamulla katoin täydellisten naisten 8.tuotantokauden loppuun. Sen jälkeen aloin pakkaamaan kamoja laatikoihin ja jätesäkkeihin ja siivosin. Äsken sain aikaseks käydä suihkussa pesemässä eilisenkin päivän liat pois.

Mä oon päättäny, että lykkään kouluun menoa ainakin tammikuuhun asti keinolla millä hyvänsä. Ei musta oo vielä palaamaan koulun penkille.

Tänään mä en enää syö mitään.

Myöhemmin tänään hakemaan tädin kanssa lisää muuttolaatikoita ja sit yksin lenkille.

Oravanpyörä

Eilen tuli vedettyä hävyttömät perseet. Ryypättiin J: ja J:n veljen kanssa tai oikeestaan J vaan poltti pilvee. Käytiin J:n veljen kanssa baarissa ennen sen sulkeutumista. Juotiin ja pelattiin bilistä.
Me valvottiin aamuun asti. Käytiin me hetki istuu J:n kämpillä. Liikuttua tuli enkä syöny eilen muuta kun kaurapuuroo ja vanilja jogurttia. Tiedän miten paljon lihon alkoholista. Mun oravanpyörä taas on valmis! Vauhti vaan kiihtyy..
Mua ahdistaa paino ja syöminen. En halua syödä, silti söin "nälkääni" kolme paahtoleipää ei-niin-ison-rasvakerroksen kanssa. Mä en saa syödä enempää.. mun pitää oksentaa, jos syön. Mun täytyy olla vahva!!

Peilikuva on niin kauhee, että mun tekis mieli vaan itkee ja leikellä läskit pois. Mä vihaan itteeni!!!!

älä syö, älä syö!

Voiko olla todellista, että taas neljä päivää kulu hujauksessa! Koomassa. Sohvan pohjalla maaten. Pilveä poltellen. Juoden alkoholia. Ahminu ruokaa. Ahdistunut. Pelännyt.

J on vaikuttanu samanlaiselle kuin sairaalassa - ihanalle. Sellaselle että se sanoo kauniita juttuja, ottaa mut huomioon ja pitää hyvänä. Outoa. Mistä nyt tuulee?? Pelottaa, että se pettää.

Tänään en polta pilvee enkä en ryyppää. Oon syöny jo tänään kaurapuuroo ja rasvatonta vanilja jogurttia muutaman desin yhteensä.

Kaikki hajoaa käsiin ja mä vaan lihon koko ajan. Ruoka on myrkkyä! Kalorit on myrkkyä!

Käteni ahtavat ruokaa kaksin käsin lärviini.

Tunnen miten  kurkkuni palaa.

Venynyt vatsalaukkuni inhoten vastaanottaa mättöä.

Sinne meni kaurapuuroa, rasvatonta vanilja jogurttia, sokeritonta mehukeittoa - ainoat turvaruoat.

Sitten menee ruisleivän puolikas ja paahtoleipä rasvaa täynnä ja molempien päällä lihottava leikkele.

Rasva tukkii suoneni.

Sitten ahdan mahan paisuessa hervottomaksi läskipalloksi vielä kanaa ja riisiä kamalan ketsuppi ja sinappi määrän kanssa. Unohtamatta kolmee nakkia, jotka vedin suustani alas.

Liikaa kaloreita! Liikaa!

Laksoja perään.

Ei yhtään liikuntaa.

Pakko mennä huomenna aamusta salille muuten mä tuun hulluks.

Tai mä oon jo :(

Suunnitelma onki loppu päivälle käydä ostamassa ei-sallittuja ruokia kuten leipää ja polttaa pilvee.

Me ei olla sekstattu J:n kanssa kolmeen tai neljään päivään.

Vaan siks kun mulla on läskiahditus.

Koska mä oon kuvottava läski Mooses ja koska se ei tunnu hyvälle tällasen mättöputken jälkeen :(

Kohti huomista epäonnistuen lisää.

Ei tää lopu ennen kun mä alan tosissani paiskimaan töitä!!

Kuolisinpa..

Sun pitää....

"Tänään sä meet salille, kun eiks me niin eilen sovittu?" "No ei kyllä sovittu eikä tää läski nouse tästä sohvalta mihinkään." J pitää mua megaläskinä! Ootko nyt tyytyväinen läskiperse! Kato J:kin huomaa sun lihoneen! Se pitää sua kuvottavana. Häpeä! Juokse ja laihdu ihrakasa! "Viikonloppuna sä meikkaat joku päivä." "Enkä meikkaa, kun on hirvee olo!" Niinpä! Kato nyt mitä sä Peppiina oot saanu aikaan! J huomaa sun rumentuneen, lihoneen ja vanhentuneen. Ei se sua halua! Se sanoo välillä kauniita sanoja sulle, mutta vihaa sua silti! Ei sua kukaan rakasta senkin kuvottava läski!!!! Laihduta! Etkö sä tajua, että nyt jos koskaan on korkee aika laihduttaa! Tee jotain. Mee lenkille, vedä laksoja, pilvee!

Pakko tehdä jotain tai pitää nuppi sekasin. Pilvessä. Pienen pienissä pilvilinnoissa, joissa ei tunneta sanaa epäonnistunut läski. Silti vaikka missä olisin tai mitä tekisin olen lihava!! Tästä on vain kaks ulospääsy mahdollisuutta; laihtuminen tai kuolema. Vielä mä en halua kuolla, mä haluan laihtua!

Mä ahmin eilisenkin päivä vaaleeta leipää paksuine voi kerroksineen. Kyl muhun uppos pari ruisleipääkin. Leikkeitä, rasvatonta vanilja jogurttia, nakkeja, lenkkimakkaraa, sinappia, ketsuppia, maitoo. Mä vaan makasin eilisen päivän J:ta kotiin odottaen ja toivoen, että se tois lisää pilvee mukana. Toihan se! Söin ihan liikaa ja kaikkee mikä ei oo sallittua! Ainoa sallittu ruoka oli jogurtti. Oon heikko luuseri! Sorrun aina syömään, koska mulla ei oo itsekuria yhtään. Mä oon läski. Sotanorsu kuvottavuus!

Miten mä laihdun? Miten mä saan itsekurin kasaan? Miten mä laihdun nopeesti ja tehokkaasti? Kuntoutuuko mun jalat ikinä lenkkikuntoon? Kertokaa mulle pikkuset, kertokaa! Hukun tähän suohon.

Mieli tekee pilvee.. ei voi vetää ennenkun sairaanhoitaja on käyny puhdistamassa oikean jalan kantapään haavan. Meidän kämppä haisee aina ihan pilvelle, kun läpiveto on huono eli tuulettaminen ei oikein onnistu hyvin. Parveke on montussa. Eihän siellä ilma kulje.

Mä vedän pilvee heti kun sairaanhoitaja lähtee. Poltan ja ootan J:tä kotiin. Mä haluan muuttaa jo. Mä oon jumissa kropassani. Mun pitää muuttua.. laihtua!!

Tiedättekö tunteen, kun tiedätte että nyt kannattas jarruttaa, mutta silti ei tahdo jarruttaa. Haluaa vaan syöksyä pää edellä seinää päin vaikka on tiennyt että jos jatkatte, se ei johda mihinkään hyvään.

Mulla on sellanen tunne. Mun pitäs jarruttaa, mut vauhti on niin kova. Mä en osaa pysäyttää tätä hyrrää joka pyörii pilaten kaiken tieltään - minutkin. Sillä on tappava voima. Mä oon sitä heikompi.

Oon unhoittanu kaikki suunnitelmani siitä etten juo kuin kerran kuukaudessa. No nyt parina iltana on tullu yks olut juotua ja se on paljon se! Kun oli tarkotus olla kokonaan ilman alkoholia. Tupakkaa oon polttanu pilven seassa. Nyt en enää laita puruja sekaan vaan poltan vaan kukkaa vaikkei sitäkään pitäs poltella enää. Yli viikon jo pössyytelly putkeen. Ei hyvä heilu tästä! Mun suunnitelma lisätä liikuntaa ja vähentää syömistä/lopettaa ja kertoa täällä tarkasti mitä oon syöny, on kusu ja pahasti. Enhän mä turvonneena läskikasana löydä tarpeeks isoja vaatteita päälle, jotta voisin lähtee ulos. Enhän mä kehtaa mennä ihmisten ilmoille, kun kaikki näkee mun lihoneen. Enhän mä voi vähentää syömistä saati lopettaa, kun mun pitää pahentaa kaikkea syömällä. Ei mulla oo itsekuria tai hallintaa elämässäni yhtään tällä hetkellä. Mitä väliä jos syönkin. ON SILLÄ! Pää vaan heittää tekosyitä tekosyiden perään! Mä en oo jaksanu pitää kirjaa syömisistä tarkasti, koska sekoon laskuissa. Oon syöny niin paljon! LIIKAA!!!!

Kaiken kukkuraks äiti laitto aamulla viestiä. Mä soitin sille. En jaksanu näpytellä viestiä. Oon ihan liian laiska!! Mukavuuden halunen ihrakasa!!

Äiti kysy: "Joko se J on eristäny sut kaikista läheisistä, kun susta ei oo kuulunu mitään?" Just, sanon minä! Äiti kun pitää J:tä narsistina. Eihän J voi olla. Ei voi! Vai voiko?

Pitää nostaa lihonut läskiperseeni sohvan pohjalta laittamaan pyykit koneesta narulle. Hah, no sain mä tiskattua! Siinä kulukin varmaan nolla kaloria. LÄSKIN LIIKUNNAT :(

Mitätön surkimus

Kuinkas sitten kävikään.

Lupaukset ei pitäneet.

J tuli töistä ja halus itekin polttaa.

Työt sujuu kuulema paremmin.

Mulla ei.

Unirytmi hukkunut ja unet hävinneet.

Olo kuvottava.

Läskiahdistus ajautunut jo uniin.

Vihaan nukkua.

Vihaan valvoa.

Tahdon pilvee -

Se tekee olosta siedettävämmän.

Isi ja äiti missä olette?

Auttakaa joku!

Miks musta tuntuu, että mä oon ihan yksin..

Uupunut olo.

En jaksa palata syksyllä kouluun.

Pelottaa.

Tällastäkö tää on?

Ahmin, ahmin, ahmin.

Lihon, lihon, lihon.

Ketään ei kiinnosta.

Mä oon mitätön paska kasa!

Kukaan ei jää mun luo lihottuani.

Kaikki hylkää.

Syystä..

Mä oon itsekuriton vätys.

Vitun säälittävä surkimus!

Mä en jaksa pitää itestäni huolta.

Teen mitä sattuu pahemmin miettimättä.

Luisun vaan kauemmas.

En saa otetta.

Tikittävä aikapommi.

Millon räjähtää?

Kadun niin paljon parvekkeelta tippumista.

Ei ois pitäny kiivetä.

En voi varmasti ikinä ikinä ikinä!! lenkkeillä yhtä pitkiä lenkkejä kuin ennen.

En voi pukeutua normaalisti.

En voi tehdä asioita enää niinkuin ennen.

En pääse enää ylös kuopastani.

Mä kuvotan itteeni.

Mä kuvotan muita.

Mä kuvotan kaikkia läskeilläni niin paljon, että ne toivoo mun kuolemaa.

Jos enkelit ei tuu mun luo suojelee mua niin mä meen niiden luo.

Miten v*tun ruokariippuvainen ihminen voi olla!? Mieli huutaa ahmimaan. Tekosyitä riittää! Mä en syö. Mun on oltava vahva ja oltava ilman ruokaa, jota mä en edes ansaitse!

Läski ahmija

Aika tulla pilvilinnoista ainakin perjantaihin asti alas. Ei pössyyttelyä tänään, huomenna tai torstaina. Läskiahistaa! Mä oon lihonu ihan sairaan paljon! J:n ilmeestä näkee miten paljon mä sitä kuvotan. Mulla on kestäny luvattoman kauan ahmiminen putkeen. Laksatkin alkaa loppua eikä ne enää toimi kunnolla. Pitää vetää niitä kaksinkäsin, että jossain tuntus tällasella kermaperseellä!! Tänään mä oon syöny varmaan 8 paahtoleipää ja kaks ruisleipää järkyttävän rasvakerroksen kanssa. Joiden päälle laitoin leikkelettä. Lisäks kiskasin monta desiä rasvatonta vanilja jogurttia. Kaloreita tuli v*tusti liikaa! Mä alan jatkossa kirjottaa tarkalleen mitä oon syöny ja paljonko. Enää en luista ainakaan siitä. Ja sehän on selvää että tänään ei enää syödä!

Mun piti mennä tänään salille. Enpä menny. Vielä vois muttei kuitenkaan voi. Läskiahdistus/ahmimisen takia. Sehän se on fiksua valehdella J:lle käyneensä salilla vaikka kyllähän se näkee ettei nää läskit mihinkään häviä, kun mä vaan syön ja en liiku tarpeeks, jos ollenkaan. Kaikki muut laihtuu ja mä vaan lihon, mutta onpahan on syyni! Oon niin v*tun idiootti läskikasa etten oo voinu vastustaa ruokaa ja sen aiheuttamaa pahaa oloa, jota ilmeisesti haen ahmimisella. Kun on muutenkin ahdistava olo niin pitäähän sitä pahentaa mättämällä napa täyteen ruokaa. Mä oon niin pettyny itteeni. Mä voisin olla jo kaunis, pieni ja laiha, jos mä oisin koko ajan tehnyt töitä laihtumiseni eteen! Mitä mä sen sijaan oon tehny? Syöny ja lihonu!
Mun jalatkin toimii jo niin etten tarvitse enää useinkaan keppejä avuks. Jaloissa on vaan jäykät lihakset, joka haittaa kävelyä. Juokseminen ei tuu ajatukseenkaan, kun jalat on niin jäykät vielä.
Mun piti alkaa tehdä töitä parantumisen eteen kaksin käsin, kun pääsen kunnolla jaloilleni. Nyt oon enkä silti tee mitään. Salikorttikin loppuu 25.7 enkä mä oo käyny siellä kunnolla. Mua vaan ahdistaa, kun pitäs tehä mutten saa mitään aikaseks. No siivosinhan mä eilen. J häpee mua, kun en jaksa edes siivota enää.

Jos mä vaan voisin mä taikosin itelleni ehjät jalat, hyvän kunnon ja laihan kropan! Kertokaa miks sitä siirtää aina kaiken huomiseen? No mä alotan kunnon painonpudotuksen huomenna. No en mä huomenna enää jatka tätä. En mä liho vaikka tänään ahmisin, kun huomenna en enää ahmi. Huomenna mä liikun monta tuntia. No huomenna jaksaa paremmin, joten alotan sillon. Mikä VITUN huomenna se aina on!! Enkö mä jo parikymppisenä osaa olla jättämättä kaikkee huomiseen ja alottaa tekemään/alottamaan tekemään töitä tavoitteideni eteen JO TÄNÄÄN!! Miksen mä mällipää voi ikinä oppia!?

On alkanu kaduttaa sekin, että kohta me ei J:n kanssa asuta samankaton alla. Mä niin rukoilen ettei tää asumisjärjestely johda eroon. Toivon, että se lähentäs meitä enemmän. Mä meinaan rakastan J:tä niin paljon etten enää tulis toimeen ilman J:tä vaikka välillä sen hikisukat väärässä paikassa saakin minut raivoomaan naamapunasena hermoheikkona. Kunpa mulle suotas tässä elämässä vielä jotain hyvääkin.. vaikken oo sitä ansainnu! On väärin kyl pyytää mitään hyvää itelle, kun en oo sitä ansainnu!

Vielä tulee aika kun mäkin oon yhtä laiha <3

Tässä on sellanen biisi, joka saa tapettua ruokahalun! Onks teillä sellasia biisejä, jotka saa teidät haluamaan lopettamaan syömisen tai tappaa syömishalut? Mulla on sellasia jonkin verran. ;)

5 päivää pilvilinnoissa

Taas hävis jonnekin viisi päivää. En oo tainnu päivittääkkään viiteen päivään!? Torstaina se alko. Suostuin J:n suostutteluun maistaa pilvee. Me poltettiin kunnon olot sillon. Jatkettiin. Se fiilis, kun on pilvessä on mahtava! Rentouttava, unettava, naurattava.. Heikoilla käy. Neljä päivää kierittiin J:n kanssa pössyytellä. Tänään se meni töihin. Mä jäin kotiin polttamaan. Masentaa olla ilman. Tää olo on parempi. J kieltää mua polttamasta tän päivän jälkeen ainakaan viikkoon. :( Vituttaa.. tekee mieli vetää nuppi sekasin. Viinaa.. lääkkeitä. Lääkkeet mä jo kaivoin valmiiks. Kun ruoho loppuu niin siirryn lääkkeisiin.

On aika masis olo tällä hetkellä ja nupissa heittää vähän. Toivottavasti kohta tulee ilosempi fiilis..

Pelkään kuollakseni, että J jättää mut. Mä oon ihan turvonnut lihava läskikasa! J jättää. Se häpee mua! Ei mun läskeistä kukaan kiihota. Pukeudun kun mikäkin juoppo. Pitäs jaksaa tsempata. Liikuntaa tullu v*tun vähän näiden viiden päivän aikana. Edes salille ei oo jaksanu mennä. Ahdistaa. Mä leikkaan kohta läskini irti.. mä niin vihaan niitä!! Mä en voi jatkaa tätä mättökuuria enää! Mä en voi! Mun pitää alkaa tehdä eikä aina vaan uhota.. oon niin luuseri kun ihminen voi ikänä olla.

Mun kirjotustyyli kuulostaa ihan idioottimaiselle! Kuolisimpa..

valintoja

Ne viis tai kuus paahtoleipää joiden päällä oli tuhti kerros voita ja ne leikkeleet, jotka kruunas kokonaisuuden sai mut haluamaan lisää ruokaa, joten kysyin tätiä mukaan kauppaan. Valmistautuessani kauppaan lähtöön peilailin läskistynyttä kroppaani oksennuksen maku suussa. Kaks ajatusta taisteli - ahmiako enempää tänään vai ei. Läskiahdistus kasvo ja hyvä niin!! Kävelin tätiä vähän matkaa vastaan. Matkalla kauppaan mä päätin etten osta muuta, kun light limpparia ja mehukeitto purkin. Niin ostinkin. Ei tee yhtään mieli syödä. Ällöttää oma olemus niin paljon. Iso maha, paksut jalat, selluliitti takamus, viitoisleuka, selkämakkarat, jenkkakahvat, paksut kädet.. mä vihaan itteeni! Mun on laihduttava eikä siihen auta syöminen. Mun on pakko alkaa nyt laihtua..
Meen nyt mummolle siihen asti, että J tulee töistä.

Kissa - riivaajan vallassa

Kissa riehuu ja hermot menee. Se järsii huonekalut ja raapii kukkaruukuista mullat pitkin poikin. Ihmettelen näinä hetkinä miks ihmeessä mä menin ottamaan kissan. Rakastan kissoja, mutta elämäntapani vuoks mun ois parempi olla ilman lemmikkiä. Olin vaan niin sekavassa putkessa ottaessani kissan etten ajatellu asiaa loppuun asti - niinkun en koskaan ajattele. Mä oon typerä lehmä, joka sekoilee sen minkä kerkeää. Eilen polteltiin J:n kanssa pilvee. Mä oon sitä ainetta kuten kaikkee muutakin p*skaa vastaan, mutta pakko myöntää siitä tulee niin kivat olot, että me poltetaan tänäkin iltana. Tätä mä pelkäsin, jos maistan selvinpäin, että saan niin kivat olot, että jatkossakin tahdon poltella. Ei hyvä! Mua pelottaa omalla kohdalla miten käy ja mua pelottaa etenkin J:n kohtalo.. jääkö se koukkuun niin että se ei kohta muuta teekkään kun polttelee.

Mua läskiahistaa syödä leipää kauhean rasvakerroksen kanssa, mutta silti mä teen niin. Vedän vielä leikkelettä leivän päälle, että varmasti näyttäisin enemmän sotanorsulta. Ei pilvi eikä nälkä saa mua syömään. Mä oon mättäny jo ties kuinka monta päivää, viikkoo, putkeen syödä kaikkee lihottavaa p*skaa eli leipää jne. Mä en saa syödä enkä mä halua! Mun on löydettävä ulospääsy syömisestä! Mä vielä lopetan syömisen. Mä lupaan!
Päivittäin menee laksoja. Tänään meni aamulla jo kuusi.

Tämä on se hetki, kun voisin lopettaa. Vielä voisi. Ei kannattas enää yhtään polttaa, kun nyt tekee jo niin paljon mieli hankkia se hyvä olo. Miks mä en halua lopettaa? Miks mä en jätä NYT J:tä ja anna sen poltella, jos kerran haluaa tehä sitä niin kovasti? Miks mä jään suhteeseen, jonka tiedän ajavan minut entistä syvemmälle jonnekin missä en oo vielä käyny? Miksmiksmiksmiks? Mikä mua vaivaa? Ei tän pitäny mennä näin..

Mä oon pakannu tavaroitani laatikoihin, mä olen tehnyt oikeita ja vääriä asioita. Liian vähän oikeita. Mä olen pyörinyt läskieni kanssa kuin kärpänen ikkunan välissä löytämättä ulospääsyä. Tukehdun, silti jatkan. Toivon kuolemaa, mutta se ei tule. Mä tarviin aikakoneen tai ihmeen. Mun täytyy laihtua! Tuijotan Netflixistä Veronica Marssia. Jään kaikkeen koukkuun. Ei kiinnosta tuijottaa telkkaria, mutta teen niin. Pakenen siihen jotain. Se on syy jättää tekemättä asioita. Se on syy maata sohvan pohjalla vähän paremmalla omatunnolla. Mä olen epäonnistunut luuseri. Mun täytyy muuttua. Laihtua! Kuihtua! J vihaa mua. Se tahtoo muita naisia. Mä oon liian lihava sen makuun. Se on mun kanssa vaan hetken. Sekin vielä hylkää mut. Mitä se hyötyy musta.. ei mitään. Miks se silti on vielä täällä? En ymmärrä. Sekottaa päätä ja kaikki hämärtyy sekavaks sumupilveks mun harteille ja painaa mua vaan alemmas.

Se ei ollukaan enkeli johon mä törmäsin.. Se oli susi lampaan vaatteissa.. oma on mokani.. enää ei voi palata ajassa taaksepäin korjaamaan vahinkoa..

Tulevaa

Salilla tuli pyörittyä ja jumpattua aamulla kahdeksan aikaan 50 vaivaista minuuttia. Salimatkoista kerty parikymmentä minuuttia. Oli vain kiire päästä kotiin mättämään leipää kera lihottavan paksun rasvakerroksen kanssa leikkeleineen. Lisäks mansikoita puoli jäisinä, rasvattoman vanilja jogurtin kanssa sekä yks persikka piltti. Pakko täyttöä. Ei nälkään vaan mielennälkään. Tunteisiin syömiseen. Ahdistaa enemmän!

Tämä päivä viedään loppuun samalla kaavalla, mutta muutoksia elämääni on tulossa. Enää mä en koske alkoholiin kuin max. kerran kuukaudessa ja sama koskee tupakkaa. Alan karsia enemmän ruokia ja alkaa syömään vain turvaruokia ahmiessanikin. Kiristän myös otetta liikuntojen suhteen! Tämä läski lyyli saa luvan tehdä rankasti itseään ruoskien joka päivä töitä laihtumisen eteen! Mennään sitten vaikka etanan jyrinällä eteenpäin kunhan vain suunta on eteenpäin! Ei enää lihottuja kiloja, sääliviä katseita tai pelkoa lihomisesta.

Vielä listaten muutokset:

• Alkoholia ja tupakkaa max. 1krt/kk
• Saa syödä vain turvaruokia
• Päivittäin liikuntaa ja jumppa

Mä todellakin aion saavuttaa sen mitä haluan! Siitä ei ole epäilystäkään vain siitä on missä ajassa. Sen tiedän myös etten enää laihduttuani liho enää entisiin mittoihini tai liho yhtäkään grammaa takasin! Nämä läskit pysyy kaukana minusta! Täytyy alkaa raivaamaan tieltä kaikki ihmiset, asiat ja muut jutut, jotka on mun laihtumisen tiellä!!

Lopeta se syöminen ja mene ulos lenkille!

Oli ilahduttavaa tulla blogiin! Kiitos kaikille uusillekin lukijoille, jotka ootte liittyny seuraamaan mun blogia. :)

Mun postaukset on suurimmalta osin varmasti aina negatiivis sävytteisiä ja ahdistusta pursuvia, mutta yritän aina välillä muistaa pitää positiivisuuttakin yllä.

Mä en tosiaankaan eilen saanut mitään muuta aikaseks kuin mättää ruokaa ja olla liikkumatta vähäistä hyötyliikuntaa enempää. Huokaus* Voisin ryhdistäytyä, mutta houkuttelevampaa on tyytyä vain pään sisäiseen valitukseen siitä miten mikään ei enää kannata, kun lenkillekään ei jalkojen takia pääse kunnolla. Jostainhan se on yleensä aloitettava kaikki.. mä vaan oon tottunu näihin läskeily-tapoihini, että vaikee on päästä pois.. etenkin kun en taida ees kunnolla yrittää. Ärsyttää tää laiskuus ja läskeily! Mä en halua olla enää lihava! Mä haluan näistä läskeistä pois! Mä tahdon olla yhtä hento, kaunis ja laiha kuin muutkin keijukaiset!! Mun täytyy lopettaa nyt vaan se h*lvetin laiskottelu ja lopettaa syöminen!

Eilen sain sentään sen verran aikaseks, että vietiin J:n kanssa pyörätuolit pois. Nyt en enää ees kotona rullaile pyörätuolilla eli saan senkin ansiosta edes vähän lisää kävelyä. Ei ihme, että takamus leviää kun vaan makaan tai istun 24/7!

Mä tahtoisin jo muuttaa mun vanhaan kämppään, mutta en pääse muuttamaan ennen ens kuun alkua. Mun pitäs alkaa pakkaamaan jo. Helpompi ja nopeempi tehdä muutto. Oon hätähousu..

Mua ahdistaa nää mun ihrat.. Tänään salilla ei onneks ollu mun lisäks kun pari tyyppiä. En ees vetäny kunnon treenejä vaan löysäilin kun mikäkin ryhävalas. Aikaa meni jumppineen 1h10min. Pyöräilyä on tullu lisäks 20 minuuttia salimatkoista. Ei tosiaankaan riittävästi!!

Onneks sovin täks päiväks nuorisotyöntekijän kans tapaamisen. Vaikka satas niin mä haluan lähtee lenkille sen kanssa! Mä en jaksa istua läskillä takamuksellani ja valittaa laiskuudestani. Mä haluan lisää liikuntaa!

Sori, kun mun postaus on niin sekavaa. Tää sekavuus johtuu siitä, kun mulla ei oo tällä hetkellä mikään hallinnassa elämässäni. Ei syöminen, ei juominen, ei liikkuminen, ei mikään! Mun on pakko saada itsekuri ja hallinta takas! Mä en kestä tätä sekavuutta enää - läskisekavuutta. En kestä, en halua!!

En oo vielä tänään syöny mitään. Pelkään, että sorrun syömään jotain. Pelkään että meen tänään kauppaan ostamaan jotain syömistä viimesillä rahoillani vaikka nekin pitäs säästää takuuvuokraan jne. Mulla ei ois varaa nyt yhtään tuhlata mihinkään läskeilyyn! Mä niin pelkään sortuvani ahmimaan. Mä en tahdo!

Mä tahdon nälän nyt heti ja pysyvästi!! Mä tahdon LAIHTUA!!

Tää jotain niin täydellistä <3

Miten olisikaan lisä lihominen mättämällä lisää ruokaa ja välttelemällä liikuntaa? Ei kiitos. Silti mä vaan teen niin. Mun itsekuri on jossain p*rseessä! Mä mätän vaan lisää safkaa.. tonnikalaa vedessä sinapin knassa ja muuta ei-turvaruokia. Miks mä en osaa ikinä onnistua tai tehä mitään oikein?

Mikään ei mene ikinä suunnitelmien mukaan

V*tun laiska minä, v*tun ruoka! Itsekurittomuus otti tänänkin aamuna vallan. Mun oli tarkotus lähtee salille eikä vetää puolta pussia kauraleipiä järkyttävän voi määrän kanssa. Kolme päärynäpilttiäkin uppos selluliitti perseeseeni! Kuvottava olo nyt. Eiliset kuus laksaa ei auttanu suolta yhtään tyhjenemään eilisistä mätöistä, joten otin äsken neljä lisää. Mä vihaan niin tätä mun aikaansaamattomuutta ja läskeilyä, että tälle on tultava nyt heti loppu! Mä en enää tänään syö mitään enkä huomenna. Mä en saa! Mun on pakko pysyä vahvana ja laihtua!!

Mua läskiahistaa ja masentaa kaikki sairaan paljon. Tuntuu, että seinät kaatuu taas päälle. Mä niin haluaisin jo muuttaa entiseen kämppääni ja saada jalat kunnon lenkkikuntoon. Pelottaa ettei ne koskaan kuntoudu lenkkikuntoon. Sitä mä en kestäis. Mun on laihduttava! Mä tarviin mun pakkolenkit ja muut pakot. Mä en aio luovuttaa vaikka tää onkin tällasta itsekurittomuus ja läskeily aikaa, jota mä vihaan!

Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että usko on kuollu, toivo pettäny ja yrjö on tulossa. Huono olo niin henkisesti kuin fyysisesti. Kiitos järkyttävän ruokamättöhaluni! Tää ei enää jatku! Turvaruoat on ainoita ruokia, joita tästä lähin saan syödä eikä mitään poikkeuksia! Alkoholista ja tupakasta mä ihan oikeesti yritän nyt pysyä kaukana. Niitä mä en tarviin mihinkään.. en enää!

Muuttoaikeita ja dokausta

Eilen tehtiin J:n kanssa päätöksiä, jotka pelottaa mua. Mä aion muuttaa takasin vanhaan asuntooni, mistä muutin toukokuussa pois. Mä ehdotin J:lle, että molemmat viettäs muuton jälkeen elokuussa enemmän aikaa omilla asunnoilla vaikka ollaankin yhessä. Mulle ei vaan taida sopia kenenkään kanssa yhdessä asuminen. Se stressaa ja ahistaa. Mä tarviin tilaa - paljon! Oonhan mä isokin..

Mua pelottaa miten meidän järjestely toimii ja jaksaako J enää ees olla mun kanssa vai haluaako se panemaan niitä tiukkoja perseitä, mistä se aina puhuu!? En tiedä, mutta paha aavistus on.

Eilen tuli käytyä vanhempien luona kissan kanssa. Mä kävin pulahtamassa järvessä ja juttelin vanhempien kanssa mun muuttoaikeista. Kaikki tapahtuu taas niin äkkiä etten pysy kohta itekään perässä.

Sain kaiken kukkuraks eilen päähäni pyytää serkun meille yöks ja vetää perseet niillä viinoilla, mitkä jäi yli viikon takaa jäljelle. Litra viinaa meni puokkiin serkun kanssa ja ihan hyvät kännit tuli, mutta ainoo vaan ettei pitäny juoda! Liikuttua on tullu taas hävettävän vähän ja ahmittua v*tusti liikaa! Mä en tiedä mitä mä teen tän mun itsekurittomuuden kanssa! Mä vaan lihon ja J ei enää halua mua! Mä vihaan itteeni ja näitä mun lisääntyviä selluliittikiloja! Mä tahdon jalat kuntoon, että pääsen vetämään tappolenkkejäni!

Elämää allikossa

Kuukausikin on jo vaihtunut heinäkuuks. Mitään järkevää en ole saanut aikaseks ja kaikki vaan ahdistaa. Paino on varmasti noussu, kun oon enimmäkseen vaan maannu sohvan pohjalla ja mättäny ruokaa välillä ahdistukseen ettei jalat toimi normaalisti. Salilla, pyöräilemässä ja kävelylenkeillä oon käyny useana päivänä ja jopa useasti, mutta en riittävästi. Pitäis skarpata, mutta jokin tyhjyys vetää mua pimeyteen. Nytkään mun ei tekis mieli syödä mitään, mutta tylsyyteen syömisestä on tullu tapa. Mikään ruoka ei enää maistu niin hyvältä, että haluaisin syödä. Oon karsinu turvaruokien määrää ja muutenkin rajottanu sitä mitä saa syödä. Tällanen plösö ei tarvii ruokaa. Vielä tänään en kuitenkaan oo syöny mitään ja leikittelenkin ajatuksella olla koko päivä syömättä.. :)

Mua ahdistaa asua epävirallisen virallisesti J:n kanssa 24/7 saman katon alla. Tahdon oman kodin mulle ja kissalle. Mä tahdon, että on hyber siistiä koko ajan eikä J aina tulis kotiin sotkemaan tai muutenkaan roudais kotiin ruokia mitkä mua alkaa ahdistamaan entistä enemmän. Yksi esimerkki on karkit ja sipsit. Mä en niitä syö, mutta pelkään hajun lihottavan mua. Mä inhoon ettei J pese aina käsiään karkin syönnin jälkeen. Mua koskettaessa karkit tulee mun iholle ja lihottaa mua.. Ei kai siinä oo mitään järkee, mutta mulle se on todellista - uhka.

Viime yönä ravasin vessassa parikin kertaa. Vedin eilen laksoja 6 kappaletta ja lisäks laksatippoja parikymmentä. Aamulla nukuin liian pitkään ennenkuin lähin pyöräilemään kuntosalille. Salilla mä hikoilin taas kuin sika. Mun kunto on säälittävän huono. Mulla oli ennen itsemurhayritystä hyvä kunto, mutta nyt niin olematon, että kaikki tuntuu ponnistelulle tehdä. Joo syö läski vielä lisää, sillähän se kunto kohoaakin! Salilla meni aikaa 1h10min kaikkine venyttelyineen.

Ennen kotiin menemistä, heitin tunnin pyörälenkin. Ennen samaiseen lenkkiin meni puolisen tuntia, jos sitäkään. Missä mun kunto? Kiloina perseessä?

Mun ajatukset on niin sekasin, että tiedän vain sen tällä hetkellä, että tahdon asua kissan kanssa kaksin, kuntoutua ja laihtua keijukaisen laihaksi!! Millään muulla ei ole väliä. Mä teen mitä vain, että mä löydän mun itsekurin, joka oli ajaa mut aiemmin ennenaikaiseen nälkäkuolemaan. Se on hyvä! Vielä musta tulee vahva!

Annan sillä välin ajatusten harhailla J:n jättämisessä, syön-en-syö-pallottelussa, mitä teen ensi syksynä, hylkääkö loputkin muutama ystävä, kun yksi teki niin pari päivää sitten. En välitä vaikka olisin kuumeessa ja flunssassa lisää niinkuin nyt oon tällä viikolla paljon ollu. En anna minkään haitata mun päämäärää! Vielä mä maaliin pääsen - voittajana!

Ps. Lisäks lupasin itelleni pitäytyä alkoholista ja tupakasta erossa ainakin kaks kuukautta. Unelma ois olla ilman niitä pidempäänkin! Ei alkoholista saa kuin liikaa kaloreita!

Mites teillä pikkusilla on menny? :)