Elämää allikossa

Kuukausikin on jo vaihtunut heinäkuuks. Mitään järkevää en ole saanut aikaseks ja kaikki vaan ahdistaa. Paino on varmasti noussu, kun oon enimmäkseen vaan maannu sohvan pohjalla ja mättäny ruokaa välillä ahdistukseen ettei jalat toimi normaalisti. Salilla, pyöräilemässä ja kävelylenkeillä oon käyny useana päivänä ja jopa useasti, mutta en riittävästi. Pitäis skarpata, mutta jokin tyhjyys vetää mua pimeyteen. Nytkään mun ei tekis mieli syödä mitään, mutta tylsyyteen syömisestä on tullu tapa. Mikään ruoka ei enää maistu niin hyvältä, että haluaisin syödä. Oon karsinu turvaruokien määrää ja muutenkin rajottanu sitä mitä saa syödä. Tällanen plösö ei tarvii ruokaa. Vielä tänään en kuitenkaan oo syöny mitään ja leikittelenkin ajatuksella olla koko päivä syömättä.. :)

Mua ahdistaa asua epävirallisen virallisesti J:n kanssa 24/7 saman katon alla. Tahdon oman kodin mulle ja kissalle. Mä tahdon, että on hyber siistiä koko ajan eikä J aina tulis kotiin sotkemaan tai muutenkaan roudais kotiin ruokia mitkä mua alkaa ahdistamaan entistä enemmän. Yksi esimerkki on karkit ja sipsit. Mä en niitä syö, mutta pelkään hajun lihottavan mua. Mä inhoon ettei J pese aina käsiään karkin syönnin jälkeen. Mua koskettaessa karkit tulee mun iholle ja lihottaa mua.. Ei kai siinä oo mitään järkee, mutta mulle se on todellista - uhka.

Viime yönä ravasin vessassa parikin kertaa. Vedin eilen laksoja 6 kappaletta ja lisäks laksatippoja parikymmentä. Aamulla nukuin liian pitkään ennenkuin lähin pyöräilemään kuntosalille. Salilla mä hikoilin taas kuin sika. Mun kunto on säälittävän huono. Mulla oli ennen itsemurhayritystä hyvä kunto, mutta nyt niin olematon, että kaikki tuntuu ponnistelulle tehdä. Joo syö läski vielä lisää, sillähän se kunto kohoaakin! Salilla meni aikaa 1h10min kaikkine venyttelyineen.

Ennen kotiin menemistä, heitin tunnin pyörälenkin. Ennen samaiseen lenkkiin meni puolisen tuntia, jos sitäkään. Missä mun kunto? Kiloina perseessä?

Mun ajatukset on niin sekasin, että tiedän vain sen tällä hetkellä, että tahdon asua kissan kanssa kaksin, kuntoutua ja laihtua keijukaisen laihaksi!! Millään muulla ei ole väliä. Mä teen mitä vain, että mä löydän mun itsekurin, joka oli ajaa mut aiemmin ennenaikaiseen nälkäkuolemaan. Se on hyvä! Vielä musta tulee vahva!

Annan sillä välin ajatusten harhailla J:n jättämisessä, syön-en-syö-pallottelussa, mitä teen ensi syksynä, hylkääkö loputkin muutama ystävä, kun yksi teki niin pari päivää sitten. En välitä vaikka olisin kuumeessa ja flunssassa lisää niinkuin nyt oon tällä viikolla paljon ollu. En anna minkään haitata mun päämäärää! Vielä mä maaliin pääsen - voittajana!

Ps. Lisäks lupasin itelleni pitäytyä alkoholista ja tupakasta erossa ainakin kaks kuukautta. Unelma ois olla ilman niitä pidempäänkin! Ei alkoholista saa kuin liikaa kaloreita!

Mites teillä pikkusilla on menny? :)