Mikään ei mene ikinä suunnitelmien mukaan

V*tun laiska minä, v*tun ruoka! Itsekurittomuus otti tänänkin aamuna vallan. Mun oli tarkotus lähtee salille eikä vetää puolta pussia kauraleipiä järkyttävän voi määrän kanssa. Kolme päärynäpilttiäkin uppos selluliitti perseeseeni! Kuvottava olo nyt. Eiliset kuus laksaa ei auttanu suolta yhtään tyhjenemään eilisistä mätöistä, joten otin äsken neljä lisää. Mä vihaan niin tätä mun aikaansaamattomuutta ja läskeilyä, että tälle on tultava nyt heti loppu! Mä en enää tänään syö mitään enkä huomenna. Mä en saa! Mun on pakko pysyä vahvana ja laihtua!!

Mua läskiahistaa ja masentaa kaikki sairaan paljon. Tuntuu, että seinät kaatuu taas päälle. Mä niin haluaisin jo muuttaa entiseen kämppääni ja saada jalat kunnon lenkkikuntoon. Pelottaa ettei ne koskaan kuntoudu lenkkikuntoon. Sitä mä en kestäis. Mun on laihduttava! Mä tarviin mun pakkolenkit ja muut pakot. Mä en aio luovuttaa vaikka tää onkin tällasta itsekurittomuus ja läskeily aikaa, jota mä vihaan!

Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että usko on kuollu, toivo pettäny ja yrjö on tulossa. Huono olo niin henkisesti kuin fyysisesti. Kiitos järkyttävän ruokamättöhaluni! Tää ei enää jatku! Turvaruoat on ainoita ruokia, joita tästä lähin saan syödä eikä mitään poikkeuksia! Alkoholista ja tupakasta mä ihan oikeesti yritän nyt pysyä kaukana. Niitä mä en tarviin mihinkään.. en enää!