Kissa - riivaajan vallassa

Kissa riehuu ja hermot menee. Se järsii huonekalut ja raapii kukkaruukuista mullat pitkin poikin. Ihmettelen näinä hetkinä miks ihmeessä mä menin ottamaan kissan. Rakastan kissoja, mutta elämäntapani vuoks mun ois parempi olla ilman lemmikkiä. Olin vaan niin sekavassa putkessa ottaessani kissan etten ajatellu asiaa loppuun asti - niinkun en koskaan ajattele. Mä oon typerä lehmä, joka sekoilee sen minkä kerkeää. Eilen polteltiin J:n kanssa pilvee. Mä oon sitä ainetta kuten kaikkee muutakin p*skaa vastaan, mutta pakko myöntää siitä tulee niin kivat olot, että me poltetaan tänäkin iltana. Tätä mä pelkäsin, jos maistan selvinpäin, että saan niin kivat olot, että jatkossakin tahdon poltella. Ei hyvä! Mua pelottaa omalla kohdalla miten käy ja mua pelottaa etenkin J:n kohtalo.. jääkö se koukkuun niin että se ei kohta muuta teekkään kun polttelee.

Mua läskiahistaa syödä leipää kauhean rasvakerroksen kanssa, mutta silti mä teen niin. Vedän vielä leikkelettä leivän päälle, että varmasti näyttäisin enemmän sotanorsulta. Ei pilvi eikä nälkä saa mua syömään. Mä oon mättäny jo ties kuinka monta päivää, viikkoo, putkeen syödä kaikkee lihottavaa p*skaa eli leipää jne. Mä en saa syödä enkä mä halua! Mun on löydettävä ulospääsy syömisestä! Mä vielä lopetan syömisen. Mä lupaan!
Päivittäin menee laksoja. Tänään meni aamulla jo kuusi.

Tämä on se hetki, kun voisin lopettaa. Vielä voisi. Ei kannattas enää yhtään polttaa, kun nyt tekee jo niin paljon mieli hankkia se hyvä olo. Miks mä en halua lopettaa? Miks mä en jätä NYT J:tä ja anna sen poltella, jos kerran haluaa tehä sitä niin kovasti? Miks mä jään suhteeseen, jonka tiedän ajavan minut entistä syvemmälle jonnekin missä en oo vielä käyny? Miksmiksmiksmiks? Mikä mua vaivaa? Ei tän pitäny mennä näin..

Mä oon pakannu tavaroitani laatikoihin, mä olen tehnyt oikeita ja vääriä asioita. Liian vähän oikeita. Mä olen pyörinyt läskieni kanssa kuin kärpänen ikkunan välissä löytämättä ulospääsyä. Tukehdun, silti jatkan. Toivon kuolemaa, mutta se ei tule. Mä tarviin aikakoneen tai ihmeen. Mun täytyy laihtua! Tuijotan Netflixistä Veronica Marssia. Jään kaikkeen koukkuun. Ei kiinnosta tuijottaa telkkaria, mutta teen niin. Pakenen siihen jotain. Se on syy jättää tekemättä asioita. Se on syy maata sohvan pohjalla vähän paremmalla omatunnolla. Mä olen epäonnistunut luuseri. Mun täytyy muuttua. Laihtua! Kuihtua! J vihaa mua. Se tahtoo muita naisia. Mä oon liian lihava sen makuun. Se on mun kanssa vaan hetken. Sekin vielä hylkää mut. Mitä se hyötyy musta.. ei mitään. Miks se silti on vielä täällä? En ymmärrä. Sekottaa päätä ja kaikki hämärtyy sekavaks sumupilveks mun harteille ja painaa mua vaan alemmas.

Se ei ollukaan enkeli johon mä törmäsin.. Se oli susi lampaan vaatteissa.. oma on mokani.. enää ei voi palata ajassa taaksepäin korjaamaan vahinkoa..