Perjantaina käytiin yksissä Na:n 1-vuotis kemuissa. Siellä mulla oli kivaa pitkästä aikaa selvinpäin. En muista millon viimeks olisin tehnyt mitään kivaa selvinpäin. Mua ei juuri jännittäny. Exä laitto illan aikana pari viestiä, joissa sano rakastavansa mua. Sano myös ettei voi elää ilman mua ja toivo etten hylkää sitä. Yhen ryhmäläisen T:n kanssa naurettiin exän epätoivoselle matelulle. Perjantain jälkeen exästä ei oo kuulunu mitään. Mä oon vähän toivonu, että se kaipais mua tai laittas jotain viestiä vaikken oo sille vastannukaan mitään ja pyrin olemaan vastaamatta. Joku sairas osa mua tahtoo sen ikävöivän mua. Mä en ite halua enää olla siihen yhteydessä, koska tiedän miten sen narsisti touhu imee mut kuiviin.
Tänään mä ylitin itseni Aa-kokouksessa ja puhuin ensimmäistä kertaa. Alotin sanomalla nimeni ja, että olen alkoholisti. Sen jälkeen mä aloin selittämään sekavasti jotain pahasta ahdistavasta olostani, exästä ja siitä, että tänään tuli yhdeksäs päivä päihteittä. Mä aloin melkein heti nimeni sanomisen jälkeen itkemään. Mä en tiedä mikä mulle tuli, mutta tuntu, että ahdistus ryöppy valtas mut, mutta asioiden ääneen sanominen helpotti. Mua jännitti jonkin verran puhua enkä oikeestaan muista tarkalleen mitä sanoin. Kukaan ei sentään nauranu päin naamaa vaikka se mua pelottikin.
Kokouksen jälkeen jäätiin juttelemaan yhen likan S:ssän kanssa. Musta on tosi kiva jutella S:ssän kanssa, koska meillä on aikalailla samanlaisia kokemuksia ja tausta on saman viistinen.
Mä mätin aamulla kaksin käsin paahtoleivästä ketsuppiin jne. Toisella kädellä oon kiskonu joka päivä laksoja. Liikuntaa on tullu päivittäin. Oksentanu en oo vaikka pitäs. Vittu, kun ei pitäs syödä mitään. Mä vaan lihon ja paisun eikä ihme, että on ahdistava olo eikä mistään tunnu tulevan mitään. Itsemurha pyörii mielessä, kun ei tätä paskaa oloa ja ahdistusta tunnu kestävän.
Kävin tädillä haravoimassa päivällä ja käytiin myös kävelemässä yks lenkki pururadalla. Kotiin tullessa siivosin useemman tunnin ja sen jälkeen lähdin sinne aa-kokoukseen. Myöhemmin illalla, kasin aikaan lähin pyöräilemään ja pyöräilin about tunnin tai vaja. Kotiin tultua mä en riisunu edes kenkiä, kun nappasin kissan kainaloon ja vein sen ulos. Ehkä puolisen tuntia katti viihty siellä. Ennen sisälle tuloa törmäsin naapuriin, joka ei tienny, että mulla on kissa. Musta oli tosi kiva jutella seinänaapurin kanssa, kun se on aina niin mukava :) Tulin hyvälle mielelle. Mä tykkään mun naapureista, mutta pelkään, että joku tekee ilmotuksen vuokranantajalle mun katista, koska tässä asunnossa ei sais olla lemmikkieläimiä. Oon päivittäin vähän varpaillani, että asiasta tulee sanomista tai saan häädön. Sekin ahdistaa mua.
Anteeks taas sekava selitys. Ois vaan niin paljon asiaa, mitä tekis mieli kertoo, mutta oon väsyny ja ajatukset harhailee ettei taida tulla mitään tästä kirjottamisesta tänäänkään. Taidan vaan alkaa lukee aa-kirjallisuutta ja käydä nukkumaan. Ei tähän paskaan oloon muutenkaan mikään auta.. toivos vaan, että tää olo menis ohi. Sais edes itkettyä kunnolla.. :'(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! <3