Itsemurhaa ja henkistä väkivaltaa

Eilinen päivä meni suhteellisen hyvillä mielin. Näin kaveria ja lähdin toiselle paikkakunnalle Aa-kokoukseen parin tyypin kanssa. Siellä oli kivaa vaikka jännittikin ja kokouksen jälkeen oli tyhjä olo. Mä en uskaltanu kertoa muuta kun nimeni ja sen, että oon addikti. Mä en vaan osaa puhua mitään järkevää ison porukan kuullen paitsi humalassa, mutta se nyt ei tuu kuulonkaan enää.
Kokouksen jälkeen lähettiin ajamaan kotiin. Matkalla exä laitto viestiä. Viestit meni näin:

- Exä: Ootko missä?
- Minä: Kuis?
- Exä: On vähä heikko tilanne :)
- Minä: Ootko vetäny mitään tänään?
- Exä: 2 lonkkua :)

Soitin sille ja kysyin mitä se haluaa. Exä sano haluavansa mut sinne yöks ja jutella. Sitten puhelun jälkeen jatku viestien laitto. Vaikka mä en ois halunnu laittaa viestiä, mä pelkäsin sen tekevän itelleen jotain, kun aiempina päivinä on itsemurhalla uhkaillu.

- Minä: Eikö voitas jutella faces tai puhelimes?
- Exä: Ilmota ku oot kotona
- Exä: Oo nii kiltti et nukut mun kans tän yön
- Minä: Emmä jaksa liikkuu enää tänään.
- Exä: Rehellisiä jos ollaan koitin tappaa itteni mut en onnistunu nii voisitko tulla käymään.

Tuon viimesen viestin jälkeen soitin exälle. Se jatko selitystään itsemurhasta ja muusta. Sanoin sille, että lähen heti tulemaan pyörällä. Poljin tuhatta ja sataa hikihatussa. Perillä se näytti kättään. Osa viilloista oli syviä, osa ei. Mutta syvimmät oli kauheen näkösiä ja kokemuksesta tiesin, että ne pitää tikata tai ei hyvä heilu. Exä oli juonu kahdeksan lonkkua vaikka sano mulle juoneensa kaks tekstiviestissään aikasemmin. Se ois myös halunnu jäädä mun kanssa sen kämpille nukkumaan. Mä soitin ambulanssin. Exä aluks vastusteli ja sano, että arvas että jos se kertoo mulle niin soitan apua. Tässä kohtaa huomaa taas sen pahan narsismin tai jonkin sairaan mielenvikasuuden miks se tekee mulle noin. Se halus mut vaan sen yleisöks, että saa sääli pisteitä enkä mä pysy erossa siitä. Ambulanssi tuli ja hoitaja laitto siteen käteen suojaks ja sitten meille soitettiin taksi. Mä lähdin mukaan, koska kyse oli itsemurhayrityksestä. Exä ei ois aluks halunnu sitäkään myöntää vaikka mulle se kerto taas suoraan mitä aikoo tehdä ja miks se ei kestä hengissä. Mä pelkäsin ja musta tuntu, että hajoan vieläkin pienemmiks sirpaleiks. Mä olin taas avuton pikkutyttö.
Ensiapupoliklinikka oli toisella paikkakunnalla siihen aikaan illasta eli kymmenen tienoilla. Lääkäri tikkas exän haavat ja kyseli miten sitä voitas auttaa ja miks se yritti itsemurhaa. Siinä vaiheessa mä olin saanu exän uskomaan, että se tarvii hankkia nyt päihde- ja etenkin peliriippuvuuteensa apua. Sillä on 1500 euron pikavipit ja paljon muuta. Lääkäri sano, että ne soittaa exälle psykiatrin ajasta ja sitä kautta se saa apua.
Taksissa exä halus olla lähekkäin ja oikeestaan niin mäkin, mutta siitä syystä koska olin niin huolissani siitä ja oma läheisriippuvuus nautti taas täysin rinnoin siitä, että kidutin itseäni olemalla lähekkäin.
Me oltiin omalla paikkakunnalla vasta vähän ennen viittä aamuyöllä, joten mä jäin exälle yöks, kun en enää jaksanu lähtee pyöräilemään kotiin. Vasta aamulla kahdeksan aikaan tulin kotiin ja yritin hetken nukkua, mutta kissa riehu taas ettei voinu.

Kaiken kukkuraks, kun me ootettiin taksia sillon illalla, sen käden paikkaamisen jälkeen, exä kerto että oli nähny eilen sitä likkaa, jota se yritti perjantaina baarissa ja jota se oli lääppiny. Ne oli katsonu vaan leffaa ja exä sanoo ettei se likka sitä ottas. Minäpä uskon, että ottas, mutta pitää olla yhtä pimee kun minä että sellaseen narsistiin sotkeutuu. Seurustelun alussahan exä oli kuin unelma. Liian hyvää ollakseen totta!
Tänään sitten mä soitin vielä iltapäivällä exälle ja kysyin lähteekö se käymään siellä klinikalla kysymässä peliongelmaan ja velkoihin apua. Se suostu ja me lähettiin. Mä menin sitä vastaan toiselle puolen kaupunkia ja vielä saatoin sen kotiin sen jälkeenkin. Matkalla klinikalle tuli se likka, jota se yritti/yrittää vastaan. Exä oli kauheen innostunu, kun näki sen. Se muuttu heti ihan toiseks mitä se nykyään mun seurassa on.
Klinikalla saatiin lappuja ja puhelinnumeroita mihin soittaa ja joiden kautta velka ja peliongelmat "hoitus".
Sit mentiin exän kämpälle. Siellä mä etin exälle netistä hyödyllistä tietoo ja yritin puhua sille vielä järkee.
Sen jälkeen meni ihan yli. Musta tuntu, että mä kuolen siihen paikkaan. Se likka laitto exälle viestiä ja mä istuin siinä exän vieressä ja kysyin exältä kuka se oli vaikka ei se mulle kuulunukaan. Se valehteli, että se oli sen veli. Mä tiesin ettei ollu ja uudestaan kysyttyäni ja painotettuani, että haluan rehellisen vastauksen. Se kerto, että se oli se likka. Siinä kohtaa musta tuntu taas niin lyödyltä kuin olla ja voi. Vaikkei me ollakaan yhdessä niin silti exän valehtelu satuttaa vitusti liikaa. Mä sentään yritin auttaa vaikkei musta mitään apua olekaan ikinä. Meinasin alkaa itkemään, mutta en halunnu, että exä näkee mun itkevän sen takia. Mä toivotin sille taas kerran kaikkee hyvää ja sanoin, että sillä on nyt työkalut millä se saa elämänsä kuntoon, jos vaan haluaa. Sanoin etten mä enää kykene auttamaan sitä. Heitin heipat ja hävisin ovesta itku kurkussa.
Sen että ovestani kerkesin sisälle lysähdin isolla ruhollani käytävän lattialle ja itkin lohdutonta itkua ja pahaa oloa pois. Itkemisen jälkeen tuli tunne, jota oon kaivannu ja jota ei vielä ihan täysin oo ollu. Tunsin ettei mua vittuakaan enää kiinnosta vaikka se tappas ittensä. En edelleen sitä toivo, mutta mä en enää anna sen satuttaa mua enää yhtään. Mä en sen sairaisiin leikkeihin enää suostu.

Onneks ihan kohta tulee sairaanhoitaja P juttelemaan mun kanssa. Saan purkaa sille näitä paskoja oloja, mutta on tässä jotain hyvääkin. Mä oon nyt ainakin saattanu exän itsetuhoisuuden ammatti-ihmisten tietoon eikä asia oo enää mun kontolla. Mä oon tosissani yrittäny auttaa sitä, mut enhän mä voi pakottaa ketään ottamaan apua vastaan jos toinen ei halua.
Mun ja exän juttu/suhde/auttaminen/ihan kaikki oli tässä!!!! Mä pidän nyt tästä kynsin ja hampain kiinni ettei se pääse enää lyömään henkisesti mua.

Ps. Vielä sen verran, että oli exällä pokkaa eilen ehdottaa seksisuhdetta ja sellasta suhdetta, että ei olla yhdessä, mutta että olisin välillä sen luona yötä ettei sen tarvii olla yksin. Se myönsi senkin, että haluaa mut vaan sen takia ettei halua olla yksin.

Jotenkin mua sattuu nyt ihan vitusti liikaa. Pää on ihan tyhjä, mutta silti liian täys tätä paskaa.. :(