Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis

Mieli on maassa ja ahdistaa. Ajatukset ravaa ees taas. Syön, en syö, syön, en syö. En saa syödä. Ei oo tarvetta syödä. Ainoa syy miks tekis mieli syödä on se, että ahistaa etten pääse kunnolla lenkille ja muutenki liikkumaan.

Tänään mä siivosin monta tuntia. Siivosin parvekkeen ja pesin parvekkeen lattian. Siivosin kaappeja, imuroin, pesin pyykkiä, pyyhin pölyt, tiskasin, pesin jääkaapin, pesin vessan ja vaihdoin petivaatteet. Hommaa riitti. Mä rakastan siivoomista, mut tälläsena rampana on kauheen vaikee siivota, kun jalkoihin ja selkään käy koskemaan. Selkä on iha jumissa könyämisen takia :(

Jumppasin ja poljin 30 minuuttia kuntopyörää samalla, kun luin kirjaa. Ihmeen paljon mä oon saanu tänään aikaseks, silti mua vetää jokin masentava voima sohvan pohjalle. Mä tahdon lenkille. Mä en tahdo maata päivät pitkät ja mättää ruokaa. Lihoa! Mä en tahdo olla laiska paska, mutta (tekosyy) hankala liikkuminen ja kivut ei innosta tekemään mitään. Mun pitää liikkua enemmän kun tavallisesti, mutta mä en jaksa. Mulle ei tuu hyötyliikuntaa melkeinpä yhtään mistään. Kotonakin oon laiska enkä jaksa aina tekosyiden siivittämänä kävellä keppejen kanssa vaan useimmiten meen pyörätuolilla. Ei ihme että perse leviää. :( Pitää sekin laiskottelu lopettaa ja alkaa keppeilemään enemmän. Ei siinä muu auta.

Ahistaa, kun en oo liikkunu enempää tänään. Väsyttää ja on kylmä, kun join jääkylmää fun lightia. Ei jaksa kiinnostaa mikään muu kuin leffojen tuijottaminen tietokoneelta.

Ärsyttää oma tyhmyys. Miks h*lvetissä mä menin yrittämään itsemurhaa hyppäämällä? En tajua! Idiootein idea tähä asti mitä oon elämässäni tehny. Saanpaha kärsiä omasta tyhmyydestäni pitkän aikaa. Toivon, että oon mahdollisimman pian lenkkeily kunnossa ja pääsen liikkumaan mahdollisimman paljon niinkun ennenkin. En kestä tätä läskeilyä ja ahdistelua kovinkaan pitkään enää, jos sekunttiakaan.

Vielä mäkin saan tuollasen kropan (kuvissa)!