Mummolla

Voisko taas enempää ahdistaa? Tulin kuuden aikoihin mummolle, kun J lähti kaverinsa kanssa kalaan. Ensimmäinen yö erossa sitten sairaalasta pääsyni jälkeen. On hieman sekavat fiilikset, mut toisaalta helpottaa, kun saa nukkua rauhassa ja mennä aikasin nukkumaan.
Me tehtiin mummon kanssa mulle peti sen sänkyyn vaikka sanoin mummolle, et voin nukkua sohvallakin ettei sen tarviis, mut kuten yleensä - ei se suostunu. Mummo < 3
Mummo yritti taas tyrkyttää mulle ruokaa mutten mä suostunu ottamaan mitään. Mähän oon syöny tänään liikaa. Aivan liikaa kaloreita. Ylittäny kalorirajat ryminällä ja sen oon näkönenkin. Lisää luuserointia niin oon entistä läskimpi ja kauempana tavoitteestani!
Mä linnottauduin äsken makuhuoneeseen tietokoneeni kanssa. En aio enää tänä iltana tulla ulos täältä paitsi korkeintaan vessaan.
Toivon saavani ilman nappeja unenpäästä kiinni ennen kymmentä.

Ps. Mä kokeilin tänään oikealle jalalle varaamista. Ei ainakaan vielä kävellessä tai tähän mennessä oo tuntunu jalassa kipua. Jomotusta kummempaa tai jäykkyyttä mikä on normaalia tässä tapauksessa, kun en oo varannu jalalle yli kolmeen kuukauteen kunnolla. Uskon, että kantaluu on luutunu. Perjantaina totuus selviää. Pelottaa ja jännittää. Mä toivon kaiken menevän hyvin. Nään itteni jo lenkillä. Juoksemassa pitkin katuja monta tuntia. Tunnen jo sen kevyen olotilan joka tulee lenkillä ja sen jälkeen.
Nyt alan omatoimisesti kuntouttamaan jalkaani joka päivä. Kovaa hyvä tulee! Tässä mikään etanointi auta. Ei aika vaan se miten paljon töitä jaksaa tehä töitä haluamiensa asioiden eteen!
.. Ja niinkun tiiätte jo, mä tahdon lenkille ja laihtua! Ja sen mä myös teen!

Nyt alko paasto! NO FOOD FOR ME! I'M ENOUGH FAT!