Mitätön surkimus

Kuinkas sitten kävikään.

Lupaukset ei pitäneet.

J tuli töistä ja halus itekin polttaa.

Työt sujuu kuulema paremmin.

Mulla ei.

Unirytmi hukkunut ja unet hävinneet.

Olo kuvottava.

Läskiahdistus ajautunut jo uniin.

Vihaan nukkua.

Vihaan valvoa.

Tahdon pilvee -

Se tekee olosta siedettävämmän.

Isi ja äiti missä olette?

Auttakaa joku!

Miks musta tuntuu, että mä oon ihan yksin..

Uupunut olo.

En jaksa palata syksyllä kouluun.

Pelottaa.

Tällastäkö tää on?

Ahmin, ahmin, ahmin.

Lihon, lihon, lihon.

Ketään ei kiinnosta.

Mä oon mitätön paska kasa!

Kukaan ei jää mun luo lihottuani.

Kaikki hylkää.

Syystä..

Mä oon itsekuriton vätys.

Vitun säälittävä surkimus!

Mä en jaksa pitää itestäni huolta.

Teen mitä sattuu pahemmin miettimättä.

Luisun vaan kauemmas.

En saa otetta.

Tikittävä aikapommi.

Millon räjähtää?

Kadun niin paljon parvekkeelta tippumista.

Ei ois pitäny kiivetä.

En voi varmasti ikinä ikinä ikinä!! lenkkeillä yhtä pitkiä lenkkejä kuin ennen.

En voi pukeutua normaalisti.

En voi tehdä asioita enää niinkuin ennen.

En pääse enää ylös kuopastani.

Mä kuvotan itteeni.

Mä kuvotan muita.

Mä kuvotan kaikkia läskeilläni niin paljon, että ne toivoo mun kuolemaa.

Jos enkelit ei tuu mun luo suojelee mua niin mä meen niiden luo.