Suuntana järki

Oon ollu jo pitkään uppoavassa laivassa. Olen seilannu paikasta toiseen tukkaputkella ymmärtämättä mistään mitään. Ehkä olen ymmärtänyt vähän liikaakin, kun voimat hiipuu, kun tietää mitä pitäisi tehdä, mutta kroppa ei tottele. Tunteet ovat ohjanneet mun laivaa. Olen tällä hetkellä myrskyn silmässä, mutta näen pelastajia, jotka tahtoo mua auttaa.

NYT MÄ TARTUN NIIDEN KÄTEEN ENKÄ PÄÄSTÄ IRTI.

Mulle on tapahtunu aivan järjettömästi paskaa kuin jotain hyvääkin tässä viimesen postauksen jälkeen. Mä oon ihan hukassa, mutta mä toivon osaavani nyt lähtee tallaamaan sitä polkua joka mua kannattelee elämässä eteenpäin. Nyt mä oon päihdehelvetissä, parisuhdehelvetissä, omanpäänhelvetissä.
Mun perhe katkas muhun välit ja se on ok. Mäkään en tässä elämäntilanteessa halua olla niihin yhteydessä. Mä sekoilen niin paljon ettei mun kannata nyt muuta kuin käydä NA- ja AA-ryhmissä ja jutella ammatti-ihmisille, jotka auttaa mua. Jätkäkaverin mä joudun heivaamaan. Mä oon yrittäny tehdä sitä jo liian pitkään, onnistumatta siinä. Nyt mä haluan onnistua. Mä jätän sen narsistin, joka on myös niin ihanan ihana ettei siitä voi luopua, mutta mun täytyy jos mä haluan elää.

Tästä alkaa nyt jokin. En tiedä vielä itsekään mikä, mutta toivon sen olevan jotain hyvää.

Ps. Mun rakas kissavauveli täytti eilen 6kk <3 I love my cat <33