Selvisin

Eilinen oli mennä päin persettä, kuten yleensä tähän mennessä jokainen päivä. Olen käyttänyt päivittäin alkoholia tai/ja kannabista. Seuraukset huomaa monesta asiasta enkä ole niistä kovin iloinen. En tosiaankaan.

Eilen aamulla tulin kissan kanssa omalle kämpälle ja vietin päivän pyykkiä pesten ja ystäväkin pyörähti kylässä parin tunnin verran. Olo oli suht hyvä siihen asti kunnes jätkäkaveri soitti ja pyys luokseen. Vastasin tietysti vanhan kaavan mukaan, että tulen! Vaikken olisi halunnut. Jätkäkaveri haki mut ja mentiin sen luo, jossa jätkäkaveri rupes melkein heti etsimään jointin tekovälineitä. Mä ajattelin itsemielessäni: se oli tässä nyt sitten, en olekaan selvinpäin tänään vaikka halusin. Ajatukset pyöri päässä sairasta vauhtia ja sain jotenkin itseni pysymään erossa polttamisesta. Olin ehkä tunnin verran jätkäkaverin luona kunnes lähdin kävellen kotiin vaikka näillä kipeillä jaloilla ja selällä kävely on välillä etenkin niillä mun paskoilla kengillä helvetillistä. Pääsin kotiin. Ahdistus tuntu koko kropassa. Aukasin läppärini ja kuuntelin musiikkia ja katselin jätkäkaverin ja mun yhteisiä videoita. Itkin ja musta tuntu, että tartun luuriin ja soitan sen hakemaan mut sen luo takas. Muistin erään psykiatrin sanat: "paha olo menee ohi", ja jätin soittamatta.
Päätin lähtee pyöräilemään/kävelemään vähäks aikaa ennen Criminal Mindsin alkua. Olo oli lenkin jälkeen hikinen, märkä ja vitun HYVÄ! Mä tein sen! Mä en käyttäny päihteitä eilen enkä mä ite ottanu jätkäkaveriin yhteyttä, että nähtäskö. Fiilistellen menin suihkuun ja vedin yökkärin päälle. Venyttelin ja jumppasin jalkojani (kuntoutin). Criminal Mindsia ehdin katsoa ehkä puolen tunnin verran ennenkun jätkäkaveri sitten soitti. PRKL ajattelin!! Tietysti se halus tulla yöks ja mä en osannu kieltäytyä vaikka edelleen olisin halunnu. Olisin halunnu vallata ison sänkyni yksin isolla ruhollani! Vitutti kun jätkäkaveri tuli pilvipäissään mun luo. Ei me muuta sit tehty kun nukutiin, onneks!
Aamulla se lähti kouluun vaan syömään. Se sano, että mun pitää soitella sille. Vitut soita! Mä en tahdo nähdä sitä tänään. Mä haluan elämän ja jätkäkaverin kanssa mä en saa sellasta elämää johon ei päihteitä kuulus.
Mä rakastan jätkäkaveri todellista minää, mutta en sen ongelmapuolta, joka mustakin löytyy. Molemmilla ongelmapuoli on niin pinnassa ettei meidän seurustelusta seuraa mitään hyvää.. tää on vaan molemmin puolista läheisriippuvuutta, jota mä en tahdo enää ruokkia. Mä tahdon olla sinkku, toipua päihdeongelmastani, korjata välini läheisiin ja saada elämäni kuntoon, etenkin itseni kuntoon.

Mä oon rikkinäinen lasimaljakko, jonka paloja saa korjata vielä tuhannen vuoden päästä. Mä oon rikki enkä mä eheydy, jos mä en tee jotain. Vaikka tää päivä nyt kusis, että jätkäkaveri tai mun oma mieli saa mut houkuteltua päihdepolulle niin mä oon ilonen siitä, että onnistuin eilen, sillä yksikin selväpäivä on mulle ihme nykyään! Mulla on menny melkein viimeset pari kuukautta niin ettei selviä päivä oo ollu juur lainkaan. En itse asiassa edes jaksa muistaa, kun oon koko ajan sekasin päihteistä tai selviän niistä. Not good!

..Söin muuten aamupalaks desin ruispuuroa, josta tuli löysää kun mikä. Sekaan laitoin voipalan ja lisäks söin omenan. Maha on ihan sekasin kaikesta.. etenkin eilisistä laksoista :(

Tähän päivään mä lähen ilosin, reippain ja hieman väsynein mielin! Ulkona sataa vettä, mutta sehän ei mua jaksa onneks tänään masentaa ja kiitos kuuluu eiliselle selvälle päivälle ettei nyt oo armotonta masennusta/hermoraunio oloa. Mä oon ees tän hetken ilonen <3